Tietopaketit

Immuniteetti eli vastustuskyky suojaa taudinaiheuttajilta

Mikä on vastustuskyky eli immuniteetti?

Immuniteetti eli vastustuskyky on elimistön kyky suojautua taudinaiheuttajilta. Vastustuskyvyn tarkoitus on pitää meidät terveinä. Elimistölle on tärkeää torjua ympäristöstä tulevia bakteereita, viruksia, alkueläimiä, sieniä ja matoja.

Miten elimistön vastustuskyky toimii?

Immuniteetti perustuu omien ja vieraiden rakenteiden erottelukykyyn. Immuniteettijärjestelmä oppii tunnistamaan elimistön omat kudokset elämän alkuvaiheessa, eikä se reagoi näihin.

Elimistön puolustusjärjestelmä oppii muistamaan tunkeutujat; yleensä immuunijärjestelmään jää muistijälki vieraista tunkeutujista, jotta se osaa reagoida näihin tulevaisuudessa. Juuri näiden muistisolujen vuoksi ihminen ei yleensä sairasta tiettyä mikrobitautia toistamiseen.

Joskus immuniteetti voi hyökätä myös omia valkuaisaineita, sokerirakenteita ja soluja vastaan. Näistä tilanteista aiheutuu niin sanotut autoimmuunisairaudet.

Mitkä ovat immuniteetin osat?

Immuniteettiin katsotaan kuuluvan kaikki elimistön keinot puolustautua tai suojautua infektioilta. Meillä on kahdenlaista vastustuskykyä: synnynnäistä (luontainen) ja hankittua (adaptiivinen) immuniteettia, jotka toimivat yhteistyössä.

Mikä on synnynnäinen, luonnollinen (luontainen) vastustuskyky?

Synnynnäinen eli luontainen vastustuskyky on immuniteetti estää patogeeneja pääsemästä elimistöön. Se myös estää niiden leviämisen kehossa. Luontainen immuniteetti kehittyy jo sikiöaikana ja syntymän jälkeen. Se aktivoituu jo minuuteissa mikrobin kohdatessaan.

Luonnollinen immuniteetti on immuunipuolustuksen osa, joka ei vaadi aiempaa kontaktia mahdollisen patogeenin kanssa. Synnynnäiseen immuniteettiin ei liity oppimista.

Luontainen immuniteetti on epäspesifinen, eli toimii jokaisen patogeenin kohdatessaan aina samalla tavalla.

Mitä ovat epäspesifiset puolustuskeinot?

Epäspesifiset puolustuskeinot ovat rakenteita, joita elimistöllä on käytössään varsinaisen immunologisen järjestelmän lisäksi. Tällaisia ovat esimerkiksi suolistomikrobisto, mahan hapot ja iho.

Epäspesifiset puolustuskeinot ovat:

• Terve, ehjä iho estää mikrobien pääsyn elimistöön.
• Mahan hapan pH johtaa useimpien mikrobien kuolemaan. Tämä suojaa elimistöä ruoan mukana tulevilta taudinaiheuttajilta.
• Ruoansulatuskanavassa on myös entsyymejä, jotka pilkkovat ravintoaineiden lisäksi myös mikrobeja.
• Ihon ja suoliston mikrobisto estä taudinaiheuttajien leviämistä. Hyvät bakteerit ikään kuin vievät taudinaiheuttajilta tilaa ja ravinteita, ja rajoittavat näin niiden kasvua.
• Eritteen (kuten kyynelneste silmän pinnassa) rajoittavat mikrobien kasvua.
• Monilla elimistön pinnoilla on limaa tuottavia soluja. Liman tuotanto ja värekarvat suojaavat elimistöä taudinaiheuttajilta. Ruoansulatuskanavassa, hengitysteissä ja sukuelinten alueella on limaa tuottavia soluja. Lima estää mikrobien liikkumisen. Muun muassa hengitysteissä on värekarvoja, jotka puolestaan kuljettavat limaa.

Mikä on hankittu (adaptiivinen) vastustuskyky?

Hankittu vastustuskyky muuttuu kerta toisensa jälkeen tehokkaammaksi uuden patogeenikohtaamisen jälkeen. Adaptiivinen immuniteetti toimii, kun synnynnäinen immuniteetti ei ole onnistunut estämään patogeenejä.

Elämän aikana kohdatut mikrobit tai rokotteista saadut antigeenit muokkaavat adaptiivista vastustuskykyä, joka suuntautuu aiemmin tunnistettua rakennetta vastaan. Sen käynnistyminen vie päiviä.

Hankittu immuniteetti perustuu T- ja B-soluihin. Niillä on omat spesifiset reseptorit taudinaiheuttajia vastaan.

Kuinka vastustuskyky muodostuu lapsuudessa?

Nykyään on ymmärretty, kuinka tärkeää on ympäristön kautta mikrobeille altistuminen varhaislapsuudessa. Mikäli ympäristön tavalliset mikrobit eivät pääse muokkaamaan lapsen immuniteettia normaaliin tapaan, voi se lisätä sairastumisriskiä myöhemmin esimerkiksi astmaan. Suosituksena onkin liikkua luonnossa ja altistua mikrobeille normaalin vastustuskyvyn muodostumiseksi.

Mikä vaikuttaa taudin syntyy?

Suurin osa vieraista mikrobeista, joita päivän aikana saamme, eivät aiheuta lainkaan sairautta terveille ihmisille. Yleensä ne poistuvat minuuteissa tai tunneissa luonnostaan tai pesemisen yhteydessä. Osa mikrobeista voi jäädä joksikin aikaa oman bakteeristomme joukkoon (kolonisaatio), mutta eivät silti aiheuta sairautta.

Toisinaan sairaus pääsee iskemään. Siihen, aiheuttaako mikrobi tartunnan jälkeen infektiosairauden, vaikuttaa:

1. tartunnassa saatujen mikrobien määrä suhteessa infektion käynnistymiseksi tarvittavaan annokseen
2. elimistön yksilöllinen vastustuskyky
3. mikrobin taudinaiheuttamiskyky (virulenssi).

Mitkä tekijät vaikuttavat elimistön vastustuskykyyn?

Elimistön vastustuskykyyn vaikuttavat esimerkiksi:

• ikä
• stressi
• sairaudet
• lääketieteelliset hoidot
• raskaus
• leikkaus tai tehohoitoon joutuminen
• tupakointi
• runsas alkoholinkäyttö
• vitamiinitasot
• antibiootit

Muun muassa ikä vaikuttaa vastustuskykyyn. Infektioimmuniteetti on luontaisesti heikoimmillaan vastasyntyneenä ja vanhana. Nimenomaan varhaisessa lapsuudessa ja yli 65-vuotiaana infektioita on runsaimmin. Pikkulapsilla infektioherkkyyteen liittyy muun muassa vielä kehittymättömään hankittuun immuniteettiin.

Tiettyihin sairauksiin ja lääketieteellisiin hoitoihin liittyy infektiopuolustuksen heikkenemistä eli immuunipuutos. Mikäli tällainen on todettu, henkilön immuniteettia seurataan säännöllisesti, vaikka infektioita ei olisi, jotta infektiouhat voidaan ennakoida.

Raskauden aikana voi esiintyä joitakin infektioita normaalia enemmän.

Stressi vaikuttaa hengitystieinfektioiden riskiin; kovan fyysisen tai psyykkisen stressin aikana riski sairastua on suurentunut.

Immuniteetti heikkenee myös vakavien tautien yhteydessä.

Infektioiden lisääntynyt määrä liittyy muun muassa diabetekseen, syöpäsairauksiin, immuunisairauksiin, kroonisiin maksa- ja munuaissairauksiin.

Tehohoitoon tai suuriin leikkauksiin joutuvilla on aina joko sairauden tai toimenpiteen aiheuttama tilapäinen voimakas yleinen immuunipuute.

Vastustuskyvyn pettäminen

Immuniteetissa on myös vajaavuus- ja puutostiloja. Useimmat näistä ovat harvinaisia ja geenien määräämiä. Yleisiä immuniteetin heikentäjiä ovat antibioottihoidot, syöpälääkkeet, syöpä- ja autoimmuunitaudeissa käytettävät vasta-ainevalmisteet ja kortisonihoito.

Melko yleisiä ovat myös synnynnäinen tai hankittu vasta-ainevajaus ja HIV-infektioon liittyvä auttaja-T-solujen kato. Näiden kahden hoitoon on olemassa kohtalaisen tehokkaita keinoja.

Myös pernan poisto johtaa pitkäkestoiseen immuunipuutteeseen.

Kuinka voin itse vaikuttaa vastustuskykyyn?

Ensisijaisen tärkeää on huolehtia yleisestä hyvinvoinnista. Omaa terveyttä voi edistää liikkumalla riittävästi, syömällä riittävän terveellisesti ja pyrkimällä vähentämään stressiä. Myös lepoon, ihmissuhteisiin ja mielen hyvinvointiin kannattaa panostaa.

Omaan vastustuskykyyn voi vaikuttaa hyvin paljonkin valinnoillaan. Käsihygienian tärkeyttä ei sovi sivuuttaa. Huomioi käsien huolellinen saippuapesu aina kotiin tullessasi, vessassa käynnin yhteydessä sekä ennen ruokailua. Myös matkoilla käsienpesun ja hygienian merkitys korostuu.

Itsestään kannattaa pitää toki huolta ympäri vuoden muutenkin ja hyvän peruskunnon ylläpitäminen sekä liiallisen stressin välttäminen on tärkeää monesta syystä.

Kannattaa muistaa, että kovin rankka urheilu on aina myös stressitekijä keholle. Sopiva määrä liikuntaa, ja sen vastapainoksi riittävä palautuminen, on optimaalista myös hyvän vastustuskyvyn ylläpidon takia.

Kuntoilua ei tule myöskään harrastaa enää, mikäli on jo sairastunut. Tällöin tulee panostaa lepoon.

Peruskunnon parantaminen, monipuolinen ja ravitseva ruokavalio, muun muassa riittävä D-vitamiinin saanti sekä stressittömän arjen ja ihmissuhteiden vaaliminen ovat kaikki tärkeitä tekijöitä kokonaisvaltaisen terveyden kannalta.

Tartuntojen vaikutukset voivat olla kohtalokkaita nimenomaan henkilöille, joilla on perussairauksia jo ennaltaan. Siksi omasta terveydestä huolehtiminen terveellisillä elintavoilla on ylipäätään tärkeää.

Omaa vastustuskykyä voi lisäksi parantaa muutamilla keinoilla, kuten huolehtimalla tiettyjen ravintoaineiden ja vitamiinien saannista.

Myös esimerkiksi C-vitamiinista ja sinkistä voi olla apua sairastuessa flunssaan.

Kuinka ihmisen mikrobit vaikuttavat vastustuskykyyn?

Vastustuskyky muodostuu muun muassa kehon bakteerien avulla. Suolistossamme elää arviolta puolitoista kiloa bakteereja, jotka huolehtivat terveydestämme. Lisäksi bakteereita elää myös esimerkiksi kehon suurimmalla elimellä eli iholla.

Jotta suolistossa asustavat “hyvät” bakteerit voivat mahdollisimman hyvin, on meidän puolestaan huolehdittava niistä mahdollisimman hyvin. Tähän voi vaikuttaa elämäntavoilla ja esimerkiksi valinnoilla ruokakaupassa.

Suoliston mikrobistoon voi vaikuttaa kuitupitoisen ruokavalion avulla. Syö paljon kuitupitoisia kasviksia, vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja juureksia. Suolisto kaipaa myös liikuntaa sekä riittävästi vettä. Kuitulisä voi olla joskus hyödyksi.

Mitkä tekijät heikentävät immuniteettia?

Immuniteettia voi vahvistaa tai toisaalta se voi heiketä elintapojen ja ympäristön seurauksena.

Vältä seuraavia:

• tupakointi
• runsas alkoholin käyttö
• saasteet
• lähikontakti sairaisiin
• ruuhkaiset, täydet paikat ja jonot
• ravintoköyhä, vähäkuituinen ruokavalio
• liian vähäinen tai liian rankka urheilu
• ylipaino
• pitkäaikainen stressi ilman palautumista
• flunssa-, oksennus- ja ripulikautena sormien viemistä suun, nenän ja silmien limakalvoille pesemättä käsiä ensin

Miten tarpeettomat antibioottikuurit vaikuttavat immuniteettiin?

Hengitystieinfektioiden kierteen taustalla voi olla tilaa ylläpitämässä tarpeettomasti, tiheästi otetut antibioottikuurit. Kierteestä puhutaan, mikäli useat tartunnat tulevat hyvin lyhyen ajan sisään.

Tällaisessa tilanteessa toistuvasti otetut antibioottikuurit vain heikentävät elimistön suojaavaa hyvää mikrobistoa ja näin ollen hidastavat paranemista ja altistavat uusille infektioille.

Miten vitamiinit ja ravitsemus vaikuttavat immuniteettiin?

Huolehdi monipuolisesta, terveellisestä, kuitupitoisesta ruokavaliosta ja riittävästä suojaravintoaineiden saannista.

Immuniteetin kannalta tärkeitä ravintoaineita ovat esimerkiksi:

• D-vitamiini
• rauta
• C-vitamiini
• A-vitamiini
• sinkki
• B6-vitamiini
• B12-vitamiini
• folaatti
• kupari
• seleeni.

Erityisen tärkeää on huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista pitkällä aikavälillä. D-vitamiini vaikuttaa olennaisesti vastustuskyvyn muodostumiseen.

Suomalaiset saavat yleisesti ottaen liian vähän D-vitamiinia; sen puutos on yleistä. D-vitamiinia saadaan esimerkiksi rasvaisesta kalasta ja erityisesti auringosta, mutta myös lisäravinteista, joita usein suomalaisille suositellaankin varsinkin pimeiden vuodenaikojen takia.

Kuinka vältän tartunnat?

1. Muista hyvästä käsihygieniasta huolehtiminen! Se on yksi ensisijaisista keinoista välttää altistus tartunnoille.
2. Aivasta “hihaan”/kainaloon tai nenäliinaan omien käsien sijaan.
3. Heitä käytetty nenäliina suoraan roskiin.
4. Vältä ruuhkaisia paikkoja ja lähikontaktia sairastuneisiin henkilöihin.
5. Lepää, nuku riittävästi (vähintään 7 tuntia yössä), rentoudu ja vältä ylimääräistä stressiä.
6. Pidä huolta yleishyvinvoinnistasi ja terveellisistä elintavoista.
7. Käsienpesusta ei ole juuri hyötyä, mikäli heti sen jälkeen tarttuu likaiseen puhelimeen. Kännykän ja muiden esineiden (kuten kaukosäädin) pesu tai desinfiointi ajoittain voi olla hyödyllistä. Puhelimen voi yleensä pyyhkiä puhdistusliinalla.

Luonnossa oleskelu, rento liikkuminen ja lepo on aina suotavaa. Vaikka liikunnasta ja hyvästä kunnosta huolehtiminen auttavat immuniteettia, ei silti sairaana tule harrastaa rankkaa urheilua.

Omasta terveydestä huolehtimiseen kuuluu myös sosiaalisista suhteista huolehtiminen ja stressin välttäminen.

Tartuntatautien vuoksi panikoimisesta ja stressaamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin.

Kuinka liikunta vaikuttaa vastustuskykyyn?

Hyvän peruskunnon ylläpitäminen auttaa vastustuskykyä toimimaan hyvin. Sopiva määrä liikuntaa pitää terveenä. Huomattavaa on kuitenkin, että rankka liikunta toimii päinvastoin. Urheilla kannattaa vain terveenä! Mikäli olet sairastunut, pidä taukoa urheilusta ja lepää.

Kuinka immuniteettia tutkitaan?

Tietyissä tilanteissa infektioherkkyyden selvittäminen on tarpeen. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

• Kolme sairaalahoitoon johtanutta bakteerikeuhkokuumetta elinaikana
• Kaksi vakavaa muuta bakteeri-infektiota elinaikana; verenmyrkytys, aivokalvotulehdus, luumätä
• Bakteeri-infektio, joka ei parane oikein valitulla antibioottihoidolla tavalliseen tapaan.
• Epätavallinen infektion aiheuttaja; sellainen, joka ei yleensä aiheuta tautia terveelle.
• Tiheästi toistuva, viikoiksi pitkittynyt, laajalle levinnyt tai hyvin tiheään (yli 6 kertaa vuodessa) toistuva yskänrokko, sukupuoliherpes tai vyöruusu
• Pitkittynyt ripuli, jonka syy ei selviä etsimällä infektioiden aiheuttajia tai suolen tähystystutkimuksella.
• Tiheästi toistuvat tai krooniset hankalat suun, ruokatorven tai emättimen hiivainfektiot

Yleinen terveydentila, elämäntavat ja infektioiden yleisyys sekä laatu auttavat selvittämään, tarvitaanko tutkimuksia.

Tavallisia yleisen vastustuskyvyn tutkimuksia ovat:

• verenkuva soluerittelyineen (erityisesti leukosyytit eli valkosolut)
• veren immunoglobuliinien (IgG, IgM, IgE ja IgA) pitoisuuksien mittaaminen sekä
• HIV:n vasta-ainetesti.

Immunoglobuliini A (IgA) on vasta-aine, jolla on keskeinen rooli limakalvojen immuunitoiminnassa. Se toimii erityisesti ruuansulatuskanavassa ja hengitysteissä.

Täydellinen verenkuva antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen (valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden) kunnosta.

Valkosolujen (leukosyyttien) tehtävä on torjua erilaisia tulehduksia. Ne taistelevat viruksia, bakteereita, loisia ja muita kehon terveyttä uhkaavia vierailijoita vastaan. Erityisesti bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, eli veren valkosolumäärä kasvaa.

Mikäli olet akuutisti sairas, ota suoraan yhteyttä lääkäriin.