Vaikka painoa olisi liikaa, se ei automaattisesti tarkoita huonompaa terveyttä.

Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi painoindeksistä huolimatta, sitä todennäköisemmin pysyt terveenä.

Liikapainoon liittyviä terveysriskejä voi hallita

  • Lihavuus voi vaikuttaa mm. rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan
  • Huonot rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja rasvamaksa ovat tavallisia lihavuuden liitännäisvaivoja, joita voi hoitaa ja ehkäistä.
  • Mitä varhaisemmin näihin tekijöihin puututaan, sitä todennäköisemmin varsinaisen lihavuussairauden kehittyminen voidaan peruuttaa.

Lihavuuden moninaisista terveysriskeistä puhutaan kaikkialla. Ehkä liikaakin: lihavuutta ruoditaan ja soimataan tavalla, joka ei ainakaan auta liikakilojensa kanssa kamppailevia. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksilöiden syyllistäminen omista liikakiloistaan on hyvin haitallista: sillä on huono vaikutus sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Syyllisyys, häpeä ja kielteinen kehonkuva sekä toistuva laihduttelu sekoittavat syömisen säätelyä ja vaikeuttavat painonhallintaa. Sairastumisen pelko stressaa ja voi heikentää elintapoja entisestään – miksi edes yrittää, kun diabetes ja sydäntaudit ovat jo muutenkin kulman takana?

Terve elämä on mahdollista kiloista huolimatta

Puhe lihavuudesta ja sen kätkemistä vaaroista on liian mustavalkoista ja syyllistävää. Todellisuudessa liikakilot ovat vain yksi terveystekijä muiden joukossa. Sairastumisen riskiin vaikuttaa valtava joukko erilaisia tekijöitä geeniperimästä ympäristötekijöihin ja elintapoihin. Elintavatkin ovat iso kokonaisuus, johon voi vaikuttaa monella osa-alueella. Vaikka liikakiloja olisi kymmeniä, on mahdollista elää terveenä. Parasta, mitä liikapainoinen voi tehdä, onkin täyskäännös itseinhosta kohti itsensä arvostamista ja terveen uteliaisuuden vaaliminen omaa hyvinvointia kohtaan kiloista riippumatta.

Merkittäväkään lihavuus ei ole mikään sairastumisautomaatti, eivätkä hyvät valinnat ole vain hoikkien etuoikeus. Stressinhallinta, riittävä uni, alkoholin kohtuukäyttö, tupakoimattomuus, runsas päivittäinen aktiivisuus, hyvää oloa tuottava liikkuminen ja mielekäs, omannäköinen elämä ovat vähintään yhtä tärkeitä terveystekoja kuin fiksut ruokavalinnat. Ravitsemusasioitakaan ei ole järkevää katsoa yksisilmäisen jyrkästi. Riittää, kunhan terveyttä ja hyvää oloa suojelevat valinnat saavat tilaa ajatuksista ja lautaselta – ei laihtumisen vuoksi vaan siksi, että ihminen kokee kehonsa ansaitsevan huolenpitoa.

Tieto auttaa hallitsemaan lihavuuden riskejä

Lihavuuden vaarallisuutta ei ole tarpeen ylikorostaa, mutta ei myöskään syytä täysin unohtaa Koska liikapainon kertyminen voi aiheuttaa pahimmillaan isojakin ongelmia, omaa terveyttä on sitä tärkeämpää arvostaa, vaalia ja seurata, mitä enemmän liikakiloja on kertynyt. Ajantasainen tieto omasta terveydentilasta on tärkeää riippumatta siitä, onko suunnitelmissa painonpudotus vai ei. Liikapainon ikävät liitännäiset kuten kohonnut verenpaine sekä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan ongelmat on tärkeää havaita ajoissa, jotta varsinaisia sairauksia voidaan ehkäistä. Keräsimme tähän tärkeimmät mittaukset, jotka kertovat liikakiloista, niiden sijoittumisesta sekä siitä, miten keho selviytyy tämänhetkisen painon kanssa.

Painoindeksi kertoo, missä mennään

Painoindeksi on ihmisen pituuden ja painon suhdeluku. Sitä käytetään, kun arvioidaan aikuisen ihmisen painoa. Painoindeksi lasketaan useimmiten kaavalla, jossa paino jaetaan pituuden neliöllä. Tulokset jaetaan painoluokkiin.

alle 18.5 alipaino

18.5 – 25 normaalipaino

25.0 – 30 lievä ylipaino

30.0 – 35 lihavuus, merkittävä ylipaino

35.0 – 40 vaikea lihavuus

yli 40 sairaalloinen lihavuus

Painoindeksiä käytetään arvioitaessa sitä, miten suuri liikakilojen aiheuttama terveysriski on. Lievän ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat hyvin vähäisiä. Lukeman 30 ylittyessä liikapainon riskit alkavat vähitellen kasvaa.

Painoindeksissä on joitakin heikkouksia: se ei kerro mitään esimerkiksi siitä, minkä verran ihmisen kehossa on lihaksia tai rasvaa. Tämä on sikäli ongelmallista, että normaalipainoisellakin voi olla kehossaan haitallista rasvakudosta, joka voi aiheuttaa ongelmia.

Vyötärönmitta on tärkeä riskikartoitus

”Väärään paikkaan” eli keskivartaloon, sisäelinten ympärille ja vatsaonteloon kertyvä rasvakudos on aineenvaihdunnallisesti hyvin aktiivista ja voi sekoittaa kehon toimintaa. Tämän vuoksi varsinkin normaalipainoisille ja lievästi ylipainoisille suositellaan lisäksi myös vyötärönympäryksen mittaamista.

Vyötärönympärys mitataan pari senttiä navan yläpuolelta, paljaalta iholta. Tuloksia tulkitaan näin:

ei terveysriskiälievä terveysriskihuomattava terveysriski
miehetalle 94 cm94-101yli 102
naisetalle 80 cm80-87yli 88

Rasva-arvot kertovat riskistä jo hyvissä ajoin

Kun painoindeksi on korkea tai vyötärönympärys yli normaalin, keho saattaa jossakin vaiheessa ilmoittaa, että tilanne on käynyt sille hankalaksi. Merkit ovat useimmilla ihmisillä samat: verenpaine nousee ja rasva- tai sokeriarvot ovat pielessä. Tilannetta sanotaan metaboliseksi oireyhtymäksi.

Metabolinen oireyhtymä on lihomisen laukaisema riskirypäs, joka lisää sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä. Käytännössä MBO tarkoittaa korkean verenpaineen, lihavuuden ja rasva- ja sokeriaineenvaihduntaongelmien yhdistelmää. Hyvä uutinen on se, että MBO on peruutettavissa oleva tila, joka reagoi elintapojen korjaamiseen erinomaisen hyvin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa riskikasaumaa päästään purkamaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tilanne voidaan ottaa haltuun ja ehkäistä varsinaisten sairauksien kehittyminen. Jos painoa on liikaa, onkin tämän vuoksi hyvin tärkeää pitää silmällä verenpainetta säännöllisellä mittauksella ja seurata lisäksi muutamia tärkeitä veriarvoja.

Rasva-arvot eli lipidit ovat testipaketti, joka sisältää tärkeimmät rasva-aineenvaihdunnan tilasta kertovat merkkiaineet: kokonaiskolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit. Rasva-arvot reagoivat usein jo varhaisessa vaiheessa kehon ”lihomisstressiin”, joten niitä voi käyttää hyvänä ja herkkänä mittarina oman terveydentilan arvioinnissa.

Kolesterolin ja triglyseridien viitearvot

Kokonaiskolesteroli alle 5

LDL alle 3

HDL naiset: yli 1,2

        miehet: yli 1,0

Triglyseridit alle 1,7

Jos LDL nousee, HDL laskee ja triglyseridien määrä veressä lisääntyy, viesti on selvä: elintavoissa on jotakin, joka voi pitkällä aikavälillä olla rasite terveydelle. Pielessä olevat rasva-arvot lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin riippumatta siitä, onko liikakiloja vai ei, ja mitä enemmän erilaisia sydäntautiriskejä elintapoihin on kasautunut, sitä vakavampana viestinä rasva-arvojen huonontuminen kannattaa ottaa. Vaikka rasva-arvot voivat olla metsässä vuosikymmenien ajan ilman, että niistä seuraisi sydäntautia tai aivoinfarktia, ei kannata luottaa pelkästään hyvään tuuriin, jos kerran riskeihin voi vaikuttaa maltillisesti ja helposti itse.

Rasva-arvot voivat kuitenkin olla vuosikausia pielessä ilman, että mitään sen vakavampaa seuraisi – paniikki ei siis ole tässäkään tarpeen, ainoastaan elintapojen maltillinen ja pysyvä korjaus.

Rasva-arvojen huononemiseen kannattaa tarttua ensimmäiseksi ruokavaliohoidolla. Kulmakiviä on kolme: kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen, kuitupitoisemmat täysjyväviljat vaaleiden viljojen tilalle ja pehmeitä kasvirasvoja kovien eläinrasvojen kustannuksella. Tärkeintä on tehdä muutoksista niin pieniä ja huomaamattomia, että niiden istuttaminen pysyviksi arkirutiineiksi ei tuota harmitusta eikä päänvaivaa: marjoja ja siemeniä aamupuuroon, avokadoa ja kasvipohjaisia levitteitä leivän päälle, hedelmiä aterioiden välillä ja pähkinöitä iltapalalla. Paneudu pitkään ja hartaaseen rasvaprojektiin ja ryhdy kylvämään avokadoa, kasviöljyjä, kasvipohjaisia leipälevitteitä, pähkinöitä, siemeniä ja rasvaista kalaa juustojen, jauhelihan, kerman ja voin tilalle. Vauhtia ruokavaliomuutokseen voi ottaa Välimeren tai Pohjolan ruokavalioista, jotka auttavat tutkitusti rasva-arvojen korjaamisessa. Lisäksi kannattaa miettiä liikunnan lisäämistä – säännöllinen reipas liikkuminen auttaa rasva-arvojen parantamisessa yhtä hyvin kuin kolesterolilääke.

Maksa-arvot paljastavat rasvamaksan

Maksa on luonnostaan hyvin vähärasvainen elin. Rasvamaksa syntyy, kun maksasolujen sisälle kertyy runsaasti rasvaa. Rasvamaksa syntyy usein samassa vyyhdissä kuin metabolinen oireyhtymä: rasva-aineenvaihdunta sekoittuu, ja rasvaa alkaa kertyä paitsi ihon alle, myös sisäelinten ympärille ja sisään.

Metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkejä tarkkailemalla ja elintapojen täsmäiskulla on mahdollista peruuttaa sekä rasvamaksa että metabolinen oireyhtymä.

Rasvan kerääntyminen maksakudokseen vaurioittaa maksaa samaan tapaan kuin alkoholi, ja se nostaa myös maksa-arvoja. Selkeyden vuoksi puhutaankin yleensä ei-alkoholiperäisestä rasvamaksasta ja maksatulehduksesta. Suomessa on havaittu vasta viime aikoina siihen, että maksaongelmat yleistyvät myös niillä, jotka eivät käytä liikaa alkoholia. On arvioitu, että jopa joka neljännellä suomalaisella on rasvamaksa – ja moni potee sitä tietämättään. 10-20 prosentilla normaalipainoisista on liikaa maksarasvaa, ja liikapainoisista rasvamaksa on jopa 70-80 prosentilla.

Rasvamaksa on varsin helppo todeta. Diagnoosiin tarvitaan verikoe ja muutama taustatieto. Rasvamaksassa ALAT ja ASAT ovat kohonneet kaksin- tai kolminkertaisiksi. Jos henkilö on lisäksi liikapainoinen eikä muita syitä maksa-arvojen nousulle ole, rasvamaksa on todennäköinen. Diagnoosi voidaan vielä varmistaa tekemällä maksan kaikukuvaus.

VIITEARVOT

ALATASAT
Naisetalle 35 U/l15 – 35 U/l
Miehetalle 50 U/l15 – 45 U/l

Maksa on elintärkeä elin – tarvitsemme sitä joka sekunti. Vaikka rasvamaksa onkin maksan toimintakyvyn kannalta huono uutinen, hyvää on se, että oikeilla toimenpiteillä maksa toipuu nopeasti: jo parin prosentin painonlasku pienentää maksasoluihin kertynyttä rasvaa yli kymmenellä prosentilla, ja kun ruokavaliomuutokseen lisätään liikunta, maksan puhdistuminen tehostuu huomattavasti. Mitä enemmän ruokavaliosta karsitaan alkoholijuomia, makeita virvoitusjuomia, makeisia, leivonnaisia ja nopeita hiilihydraatteja, sitä paremmat mahdollisuudet maksalla on toipua ripeästi ennalleen. Rasvamaksan hoidossa tärkein kulmakivi on useiden terveyttä edistävien elintapojen yhdisteleminen: liikunnan ja ruokavalion lisäksi myös riittävä lepo ja stressinhallinta auttavat.

Sokeriarvot – mittaa mieluummin ennemmin kuin liian myöhään

Omien sokeriarvojen tunteminen on tärkeää varsinkin silloin, jos henkilölle on kertynyt liikapainon lisäksi vielä jokin muu riskitekijä – suurentunut vyötärönympärys tai huonot kolesteroliarvot. Sokeriarvojen mittausta ei kannata lykätä eikä vältellä. Vaikka diagnosointi on tehostunut, Suomessa arvioidaan vieläkin olevan jopa 150 000 ihmistä, jotka sairastavat diabetesta tietämättään. Silloin diabetes voi tehdä elimistössä tuhojaan jopa vuosikausia ennen kuin sairauden etenemiseen päästään vaikuttamaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tilanne havaitaan, sitä paremmin voidaan varmistaa, että sairaus ei ehdi tehdä tuhojaan elimistössä. Hyvällä hoidolla diabeteksen liitännäissairaudet voidaan ehkäistä kokonaan.

Sokeriarvot kertovat, miten hyvin elimistön sokeritasapainoa ylläpitävät mekanismit toimivat. Paastosokerikokeessa veren glukoosipitoisuus mitataan kahdeksan tunnin ravinnottaolon jälkeen.

VIITEARVOT (paastosokeri eli fP-Gluk)

normaaliheikentynyt paastosokeriheikentynyt sokerinsieto
4-6 mmol/l6-7 mmol/lyli 7

Sokerihemoglobiiniarvo (B-HbA1c) kuvastaa sitä, millainen veren glukoosipitoisuus on ollut parin edeltävän kuukauden aikana. Se mittaa punasolujen hemoglobiinimolekyyleihin kiinnittynyttä sokeria, jonka määrä lisääntyy sitä mukaa, kun veren sokeripitoisuus kasvaa.

normaalikorkea, viittaa diabetekseen
20-42 mmol/lyli 47,5

Korkeat sokeriarvot vaativat aina uusintamittauksen, ja lisäksi voidaan tehdä sokerirasituskoe.

Jos oireita ei ole, on tärkeää muistaa, että yksittäinen koholla oleva arvo ei vielä tarkoita diabetesta, ellei muita sairauteen viittaavia oireita ole. Aikuistyypin diabetes kehittyy usein täysin huomaamatta, eikä se ilmoittele itsestään kuin ehkä epämääräisellä väsymyksellä tai jollakin muulla vaikeasti tulkittavalla oireella. Jos varsinaisia diabetekseen viittaavia oireita ei ole, diagnoosi edellyttää, että kahden tai useamman verikokeen tulokset antavat perustellun syyn epäillä sairautta. Jos sokerirasituskokeessa veren glukoosipitoisuus jää yli 11 mmol/l, paastosokerilukema on toistuvasti yli 7 ja pitkäsokeri yli 47,5, on kyse diabeteksesta.

Varmista ravitsemustila

Liikapaino voidaan pelkistetysti tulkita merkiksi siitä, että jokin elintapoihin tai elämänhallintaan liittyvä tekijä on lähtenyt niin sanotusti laukalle: ravintoa saadaan enemmän kuin sitä tarvittaisiin, liikkuminen on vähentynyt aiemmasta, stressiä pukkaa, uni on häiriintynyt, aineenvaihdunta on ehkä hidastunut niin, että pieni säätö energiatasapainossa on tarpeen, tai elämänhallinnassa on tapahtunut jokin uusi käänne, joka vaatii tarkastelua.

Kun paino nousee, on aika kääntää katse omaan elämään, terveyteen ja hyvinvointiin. Miten voin? Miten hoidan ja ravitsen itseäni? Annanko keholleni sitä, mitä se tarvitsee jaksaakseen ja voidakseen hyvin?

Jos elintavoissa on tapahtunut jotakin, mikä vaatii korjaamista, oikea ja ajantasainen tieto omasta ravitsemustilasta voi olla yhtenä tärkeänä motivaatiotekijänä muutoksessa. Tieto auttaa huolehtimaan myös painosta terveys, ei painolukema edellä. Näin muutoksesta on helpompi rakentaa pitkäjänteinen ja pysyvä.

Kun ruokavalio on pielessä, sieltä puuttuu tyypillisesti myös niitä ruokia, joissa on eniten suojaravintoaineita. Ylipainoinen ja aliravittu ei ole mahdoton, vaan pikemminkin aivan tavallinen yhtälö.

On olemassa muutamia ravintoaineita, joiden riittävä saanti on haasteellista jopa niille, jotka kuvittelevat syövänsä hyvin ja terveellisesti. Jos ruokarytmi on pielessä, aterioita tulee korvattua välipaloilla ja napostelulla ja ruokavalion terveellisyydestä tulee tingittyä tuon tuosta, ravitsemusongelmat kasautuvat vyyhdiksi: liikaa ja vääränlaista rasvaa, liian vähän kuituja, liian vähän suojaravintoaineita ja liian yksipuolista ravintoa. Toinen ravitsemusongelmia tuottava tapa on toistuva tiukka laihduttaminen. Kitukuurien aikana ravitsemustekijät ovat useimmiten tavalla tai toisella pielessä, ja mitä vähemmän kaloreita dieetti sisältää, sitä todennäköisemmin sen aikana saadaan liian vähän välttämättömiä ravintoaineita.

Ravintoaineista suomalaisten sitkeimmät ongelmakohdat ovat folaatti, d-vitamiini sekä naisten oma pulmaravinne rauta. Rautaa saa sisäelimistä, punaisesta lihasta ja palkokasveista, folaattia on runsaasti muun muassa vihreissä lehtivihanneksissa, soijassa, pavuissa ja herneissä, ja d-vitamiinia saa rasvaisesta kalasta ja d-vitaminoiduista maitotuotteista sekä levitteistä. Jos näitä ruoka-aineita on tullut nautittua harvemmin ja oma ravitsemustila arveluttaa, folaatin, d-vitamiinin ja ferritiinin mittaukset paljastavat, onko näissä ravintotekijöissä ongelmaa.

Kilpirauhasarvot voivat paljastaa painonnousun syyn

Jos painonnousuun liittyy monenlaisia epämääräisiä lisäoireita, kuten palelua, turpoamista, väsymystä, vetämättömyyttä tai alakuloa, on tärkeää sulkea pois kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus. Jos kilot johtuvatkin hypotyreoosista, tarvitaan pysyvä lääkitys, joka auttaa yleensä myös painonnousun katkaisemisessa. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuo painonhallintaan omat haasteensa, mutta mahdotonta se ei ole – vajaatoiminnasta huolimatta kannattaa siis vaalia niitä elintapoja, jotka auttavat normalisoimaan painoa ja voimaan hyvin.

Vaikka painoa olisi liikaa, se ei automaattisesti tarkoita huonompaa terveyttä.

Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi painoindeksistä huolimatta, sitä todennäköisemmin pysyt terveenä.

Liikapainoon liittyviä terveysriskejä voi hallita

  • Lihavuus voi vaikuttaa mm. rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan
  • Huonot rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja rasvamaksa ovat tavallisia lihavuuden liitännäisvaivoja, joita voi hoitaa ja ehkäistä.
  • Mitä varhaisemmin näihin tekijöihin puututaan, sitä todennäköisemmin varsinaisen lihavuussairauden kehittyminen voidaan peruuttaa.

Lihavuuden moninaisista terveysriskeistä puhutaan kaikkialla. Ehkä liikaakin: lihavuutta ruoditaan ja soimataan tavalla, joka ei ainakaan auta liikakilojensa kanssa kamppailevia. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksilöiden syyllistäminen omista liikakiloistaan on hyvin haitallista: sillä on huono vaikutus sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Syyllisyys, häpeä ja kielteinen kehonkuva sekä toistuva laihduttelu sekoittavat syömisen säätelyä ja vaikeuttavat painonhallintaa. Sairastumisen pelko stressaa ja voi heikentää elintapoja entisestään – miksi edes yrittää, kun diabetes ja sydäntaudit ovat jo muutenkin kulman takana?

Terve elämä on mahdollista kiloista huolimatta

Puhe lihavuudesta ja sen kätkemistä vaaroista on liian mustavalkoista ja syyllistävää. Todellisuudessa liikakilot ovat vain yksi terveystekijä muiden joukossa. Sairastumisen riskiin vaikuttaa valtava joukko erilaisia tekijöitä geeniperimästä ympäristötekijöihin ja elintapoihin. Elintavatkin ovat iso kokonaisuus, johon voi vaikuttaa monella osa-alueella. Vaikka liikakiloja olisi kymmeniä, on mahdollista elää terveenä. Parasta, mitä liikapainoinen voi tehdä, onkin täyskäännös itseinhosta kohti itsensä arvostamista ja terveen uteliaisuuden vaaliminen omaa hyvinvointia kohtaan kiloista riippumatta.

Merkittäväkään lihavuus ei ole mikään sairastumisautomaatti, eivätkä hyvät valinnat ole vain hoikkien etuoikeus. Stressinhallinta, riittävä uni, alkoholin kohtuukäyttö, tupakoimattomuus, runsas päivittäinen aktiivisuus, hyvää oloa tuottava liikkuminen ja mielekäs, omannäköinen elämä ovat vähintään yhtä tärkeitä terveystekoja kuin fiksut ruokavalinnat. Ravitsemusasioitakaan ei ole järkevää katsoa yksisilmäisen jyrkästi. Riittää, kunhan terveyttä ja hyvää oloa suojelevat valinnat saavat tilaa ajatuksista ja lautaselta – ei laihtumisen vuoksi vaan siksi, että ihminen kokee kehonsa ansaitsevan huolenpitoa.

Tieto auttaa hallitsemaan lihavuuden riskejä

Lihavuuden vaarallisuutta ei ole tarpeen ylikorostaa, mutta ei myöskään syytä täysin unohtaa Koska liikapainon kertyminen voi aiheuttaa pahimmillaan isojakin ongelmia, omaa terveyttä on sitä tärkeämpää arvostaa, vaalia ja seurata, mitä enemmän liikakiloja on kertynyt. Ajantasainen tieto omasta terveydentilasta on tärkeää riippumatta siitä, onko suunnitelmissa painonpudotus vai ei. Liikapainon ikävät liitännäiset kuten kohonnut verenpaine sekä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan ongelmat on tärkeää havaita ajoissa, jotta varsinaisia sairauksia voidaan ehkäistä. Keräsimme tähän tärkeimmät mittaukset, jotka kertovat liikakiloista, niiden sijoittumisesta sekä siitä, miten keho selviytyy tämänhetkisen painon kanssa.

Painoindeksi kertoo, missä mennään

Painoindeksi on ihmisen pituuden ja painon suhdeluku. Sitä käytetään, kun arvioidaan aikuisen ihmisen painoa. Painoindeksi lasketaan useimmiten kaavalla, jossa paino jaetaan pituuden neliöllä. Tulokset jaetaan painoluokkiin.

alle 18.5 alipaino

18.5 – 25 normaalipaino

25.0 – 30 lievä ylipaino

30.0 – 35 lihavuus, merkittävä ylipaino

35.0 – 40 vaikea lihavuus

yli 40 sairaalloinen lihavuus

Painoindeksiä käytetään arvioitaessa sitä, miten suuri liikakilojen aiheuttama terveysriski on. Lievän ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat hyvin vähäisiä. Lukeman 30 ylittyessä liikapainon riskit alkavat vähitellen kasvaa.

Painoindeksissä on joitakin heikkouksia: se ei kerro mitään esimerkiksi siitä, minkä verran ihmisen kehossa on lihaksia tai rasvaa. Tämä on sikäli ongelmallista, että normaalipainoisellakin voi olla kehossaan haitallista rasvakudosta, joka voi aiheuttaa ongelmia.

Vyötärönmitta on tärkeä riskikartoitus

”Väärään paikkaan” eli keskivartaloon, sisäelinten ympärille ja vatsaonteloon kertyvä rasvakudos on aineenvaihdunnallisesti hyvin aktiivista ja voi sekoittaa kehon toimintaa. Tämän vuoksi varsinkin normaalipainoisille ja lievästi ylipainoisille suositellaan lisäksi myös vyötärönympäryksen mittaamista.

Vyötärönympärys mitataan pari senttiä navan yläpuolelta, paljaalta iholta. Tuloksia tulkitaan näin:

ei terveysriskiälievä terveysriskihuomattava terveysriski
miehetalle 94 cm94-101yli 102
naisetalle 80 cm80-87yli 88

Rasva-arvot kertovat riskistä jo hyvissä ajoin

Kun painoindeksi on korkea tai vyötärönympärys yli normaalin, keho saattaa jossakin vaiheessa ilmoittaa, että tilanne on käynyt sille hankalaksi. Merkit ovat useimmilla ihmisillä samat: verenpaine nousee ja rasva- tai sokeriarvot ovat pielessä. Tilannetta sanotaan metaboliseksi oireyhtymäksi.

Metabolinen oireyhtymä on lihomisen laukaisema riskirypäs, joka lisää sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä. Käytännössä MBO tarkoittaa korkean verenpaineen, lihavuuden ja rasva- ja sokeriaineenvaihduntaongelmien yhdistelmää. Hyvä uutinen on se, että MBO on peruutettavissa oleva tila, joka reagoi elintapojen korjaamiseen erinomaisen hyvin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa riskikasaumaa päästään purkamaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tilanne voidaan ottaa haltuun ja ehkäistä varsinaisten sairauksien kehittyminen. Jos painoa on liikaa, onkin tämän vuoksi hyvin tärkeää pitää silmällä verenpainetta säännöllisellä mittauksella ja seurata lisäksi muutamia tärkeitä veriarvoja.

Rasva-arvot eli lipidit ovat testipaketti, joka sisältää tärkeimmät rasva-aineenvaihdunnan tilasta kertovat merkkiaineet: kokonaiskolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit. Rasva-arvot reagoivat usein jo varhaisessa vaiheessa kehon ”lihomisstressiin”, joten niitä voi käyttää hyvänä ja herkkänä mittarina oman terveydentilan arvioinnissa.

Kolesterolin ja triglyseridien viitearvot

Kokonaiskolesteroli alle 5

LDL alle 3

HDL naiset: yli 1,2

        miehet: yli 1,0

Triglyseridit alle 1,7

Jos LDL nousee, HDL laskee ja triglyseridien määrä veressä lisääntyy, viesti on selvä: elintavoissa on jotakin, joka voi pitkällä aikavälillä olla rasite terveydelle. Pielessä olevat rasva-arvot lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin riippumatta siitä, onko liikakiloja vai ei, ja mitä enemmän erilaisia sydäntautiriskejä elintapoihin on kasautunut, sitä vakavampana viestinä rasva-arvojen huonontuminen kannattaa ottaa. Vaikka rasva-arvot voivat olla metsässä vuosikymmenien ajan ilman, että niistä seuraisi sydäntautia tai aivoinfarktia, ei kannata luottaa pelkästään hyvään tuuriin, jos kerran riskeihin voi vaikuttaa maltillisesti ja helposti itse.

Rasva-arvot voivat kuitenkin olla vuosikausia pielessä ilman, että mitään sen vakavampaa seuraisi – paniikki ei siis ole tässäkään tarpeen, ainoastaan elintapojen maltillinen ja pysyvä korjaus.

Rasva-arvojen huononemiseen kannattaa tarttua ensimmäiseksi ruokavaliohoidolla. Kulmakiviä on kolme: kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen, kuitupitoisemmat täysjyväviljat vaaleiden viljojen tilalle ja pehmeitä kasvirasvoja kovien eläinrasvojen kustannuksella. Tärkeintä on tehdä muutoksista niin pieniä ja huomaamattomia, että niiden istuttaminen pysyviksi arkirutiineiksi ei tuota harmitusta eikä päänvaivaa: marjoja ja siemeniä aamupuuroon, avokadoa ja kasvipohjaisia levitteitä leivän päälle, hedelmiä aterioiden välillä ja pähkinöitä iltapalalla. Paneudu pitkään ja hartaaseen rasvaprojektiin ja ryhdy kylvämään avokadoa, kasviöljyjä, kasvipohjaisia leipälevitteitä, pähkinöitä, siemeniä ja rasvaista kalaa juustojen, jauhelihan, kerman ja voin tilalle. Vauhtia ruokavaliomuutokseen voi ottaa Välimeren tai Pohjolan ruokavalioista, jotka auttavat tutkitusti rasva-arvojen korjaamisessa. Lisäksi kannattaa miettiä liikunnan lisäämistä – säännöllinen reipas liikkuminen auttaa rasva-arvojen parantamisessa yhtä hyvin kuin kolesterolilääke.

Maksa-arvot paljastavat rasvamaksan

Maksa on luonnostaan hyvin vähärasvainen elin. Rasvamaksa syntyy, kun maksasolujen sisälle kertyy runsaasti rasvaa. Rasvamaksa syntyy usein samassa vyyhdissä kuin metabolinen oireyhtymä: rasva-aineenvaihdunta sekoittuu, ja rasvaa alkaa kertyä paitsi ihon alle, myös sisäelinten ympärille ja sisään.

Metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkejä tarkkailemalla ja elintapojen täsmäiskulla on mahdollista peruuttaa sekä rasvamaksa että metabolinen oireyhtymä.

Rasvan kerääntyminen maksakudokseen vaurioittaa maksaa samaan tapaan kuin alkoholi, ja se nostaa myös maksa-arvoja. Selkeyden vuoksi puhutaankin yleensä ei-alkoholiperäisestä rasvamaksasta ja maksatulehduksesta. Suomessa on havaittu vasta viime aikoina siihen, että maksaongelmat yleistyvät myös niillä, jotka eivät käytä liikaa alkoholia. On arvioitu, että jopa joka neljännellä suomalaisella on rasvamaksa – ja moni potee sitä tietämättään. 10-20 prosentilla normaalipainoisista on liikaa maksarasvaa, ja liikapainoisista rasvamaksa on jopa 70-80 prosentilla.

Rasvamaksa on varsin helppo todeta. Diagnoosiin tarvitaan verikoe ja muutama taustatieto. Rasvamaksassa ALAT ja ASAT ovat kohonneet kaksin- tai kolminkertaisiksi. Jos henkilö on lisäksi liikapainoinen eikä muita syitä maksa-arvojen nousulle ole, rasvamaksa on todennäköinen. Diagnoosi voidaan vielä varmistaa tekemällä maksan kaikukuvaus.

VIITEARVOT

ALATASAT
Naisetalle 35 U/l15 – 35 U/l
Miehetalle 50 U/l15 – 45 U/l

Maksa on elintärkeä elin – tarvitsemme sitä joka sekunti. Vaikka rasvamaksa onkin maksan toimintakyvyn kannalta huono uutinen, hyvää on se, että oikeilla toimenpiteillä maksa toipuu nopeasti: jo parin prosentin painonlasku pienentää maksasoluihin kertynyttä rasvaa yli kymmenellä prosentilla, ja kun ruokavaliomuutokseen lisätään liikunta, maksan puhdistuminen tehostuu huomattavasti. Mitä enemmän ruokavaliosta karsitaan alkoholijuomia, makeita virvoitusjuomia, makeisia, leivonnaisia ja nopeita hiilihydraatteja, sitä paremmat mahdollisuudet maksalla on toipua ripeästi ennalleen. Rasvamaksan hoidossa tärkein kulmakivi on useiden terveyttä edistävien elintapojen yhdisteleminen: liikunnan ja ruokavalion lisäksi myös riittävä lepo ja stressinhallinta auttavat.

Sokeriarvot – mittaa mieluummin ennemmin kuin liian myöhään

Omien sokeriarvojen tunteminen on tärkeää varsinkin silloin, jos henkilölle on kertynyt liikapainon lisäksi vielä jokin muu riskitekijä – suurentunut vyötärönympärys tai huonot kolesteroliarvot. Sokeriarvojen mittausta ei kannata lykätä eikä vältellä. Vaikka diagnosointi on tehostunut, Suomessa arvioidaan vieläkin olevan jopa 150 000 ihmistä, jotka sairastavat diabetesta tietämättään. Silloin diabetes voi tehdä elimistössä tuhojaan jopa vuosikausia ennen kuin sairauden etenemiseen päästään vaikuttamaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tilanne havaitaan, sitä paremmin voidaan varmistaa, että sairaus ei ehdi tehdä tuhojaan elimistössä. Hyvällä hoidolla diabeteksen liitännäissairaudet voidaan ehkäistä kokonaan.

Sokeriarvot kertovat, miten hyvin elimistön sokeritasapainoa ylläpitävät mekanismit toimivat. Paastosokerikokeessa veren glukoosipitoisuus mitataan kahdeksan tunnin ravinnottaolon jälkeen.

VIITEARVOT (paastosokeri eli fP-Gluk)

normaaliheikentynyt paastosokeriheikentynyt sokerinsieto
4-6 mmol/l6-7 mmol/lyli 7

Sokerihemoglobiiniarvo (B-HbA1c) kuvastaa sitä, millainen veren glukoosipitoisuus on ollut parin edeltävän kuukauden aikana. Se mittaa punasolujen hemoglobiinimolekyyleihin kiinnittynyttä sokeria, jonka määrä lisääntyy sitä mukaa, kun veren sokeripitoisuus kasvaa.

normaalikorkea, viittaa diabetekseen
20-42 mmol/lyli 47,5

Korkeat sokeriarvot vaativat aina uusintamittauksen, ja lisäksi voidaan tehdä sokerirasituskoe.

Jos oireita ei ole, on tärkeää muistaa, että yksittäinen koholla oleva arvo ei vielä tarkoita diabetesta, ellei muita sairauteen viittaavia oireita ole. Aikuistyypin diabetes kehittyy usein täysin huomaamatta, eikä se ilmoittele itsestään kuin ehkä epämääräisellä väsymyksellä tai jollakin muulla vaikeasti tulkittavalla oireella. Jos varsinaisia diabetekseen viittaavia oireita ei ole, diagnoosi edellyttää, että kahden tai useamman verikokeen tulokset antavat perustellun syyn epäillä sairautta. Jos sokerirasituskokeessa veren glukoosipitoisuus jää yli 11 mmol/l, paastosokerilukema on toistuvasti yli 7 ja pitkäsokeri yli 47,5, on kyse diabeteksesta.

Varmista ravitsemustila

Liikapaino voidaan pelkistetysti tulkita merkiksi siitä, että jokin elintapoihin tai elämänhallintaan liittyvä tekijä on lähtenyt niin sanotusti laukalle: ravintoa saadaan enemmän kuin sitä tarvittaisiin, liikkuminen on vähentynyt aiemmasta, stressiä pukkaa, uni on häiriintynyt, aineenvaihdunta on ehkä hidastunut niin, että pieni säätö energiatasapainossa on tarpeen, tai elämänhallinnassa on tapahtunut jokin uusi käänne, joka vaatii tarkastelua.

Kun paino nousee, on aika kääntää katse omaan elämään, terveyteen ja hyvinvointiin. Miten voin? Miten hoidan ja ravitsen itseäni? Annanko keholleni sitä, mitä se tarvitsee jaksaakseen ja voidakseen hyvin?

Jos elintavoissa on tapahtunut jotakin, mikä vaatii korjaamista, oikea ja ajantasainen tieto omasta ravitsemustilasta voi olla yhtenä tärkeänä motivaatiotekijänä muutoksessa. Tieto auttaa huolehtimaan myös painosta terveys, ei painolukema edellä. Näin muutoksesta on helpompi rakentaa pitkäjänteinen ja pysyvä.

Kun ruokavalio on pielessä, sieltä puuttuu tyypillisesti myös niitä ruokia, joissa on eniten suojaravintoaineita. Ylipainoinen ja aliravittu ei ole mahdoton, vaan pikemminkin aivan tavallinen yhtälö.

On olemassa muutamia ravintoaineita, joiden riittävä saanti on haasteellista jopa niille, jotka kuvittelevat syövänsä hyvin ja terveellisesti. Jos ruokarytmi on pielessä, aterioita tulee korvattua välipaloilla ja napostelulla ja ruokavalion terveellisyydestä tulee tingittyä tuon tuosta, ravitsemusongelmat kasautuvat vyyhdiksi: liikaa ja vääränlaista rasvaa, liian vähän kuituja, liian vähän suojaravintoaineita ja liian yksipuolista ravintoa. Toinen ravitsemusongelmia tuottava tapa on toistuva tiukka laihduttaminen. Kitukuurien aikana ravitsemustekijät ovat useimmiten tavalla tai toisella pielessä, ja mitä vähemmän kaloreita dieetti sisältää, sitä todennäköisemmin sen aikana saadaan liian vähän välttämättömiä ravintoaineita.

Ravintoaineista suomalaisten sitkeimmät ongelmakohdat ovat folaatti, d-vitamiini sekä naisten oma pulmaravinne rauta. Rautaa saa sisäelimistä, punaisesta lihasta ja palkokasveista, folaattia on runsaasti muun muassa vihreissä lehtivihanneksissa, soijassa, pavuissa ja herneissä, ja d-vitamiinia saa rasvaisesta kalasta ja d-vitaminoiduista maitotuotteista sekä levitteistä. Jos näitä ruoka-aineita on tullut nautittua harvemmin ja oma ravitsemustila arveluttaa, folaatin, d-vitamiinin ja ferritiinin mittaukset paljastavat, onko näissä ravintotekijöissä ongelmaa.

Kilpirauhasarvot voivat paljastaa painonnousun syyn

Jos painonnousuun liittyy monenlaisia epämääräisiä lisäoireita, kuten palelua, turpoamista, väsymystä, vetämättömyyttä tai alakuloa, on tärkeää sulkea pois kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus. Jos kilot johtuvatkin hypotyreoosista, tarvitaan pysyvä lääkitys, joka auttaa yleensä myös painonnousun katkaisemisessa. Kilpirauhasen vajaatoiminta tuo painonhallintaan omat haasteensa, mutta mahdotonta se ei ole – vajaatoiminnasta huolimatta kannattaa siis vaalia niitä elintapoja, jotka auttavat normalisoimaan painoa ja voimaan hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *