Täydellinen verenkuva TVK antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen, eli valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden kunnosta. Verisolut vaikuttavat keskeisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä ne ovat vastuussa muun muassa hapen kuljettamisesta elimistössä ja immuunipuolustuksesta.
Täydellinen verenkuva TVK
- Täydellisessä verenkuvassa selvitetään veren rakenne.
- Anemia voidaan todeta täydelliseen verenkuvaan kuuluvalla hemoglobiiniarvolla.
- Valkosolut vaikuttavat muun muassa ihmisen vastustuskykyyn.
- TVK:n viitearvot voivat vaihdella laboratorioittain ja tutkimusten analysointimenetelmästä riippuen.
Sisällysluettelo
Mikä on täydellinen verenkuva TVK?
Täydellinen verenkuva TVK on laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka antaa tietoa testattavan henkilön veren soluista ja niihin liittyvistä arvoista. Testattavia arvoja ovat jokaisen solutyypin solumäärä, punasoluja ja trombosyyttejä kuvaavat indeksit sekä valkosolujen erittelylaskenta.
Täydellinen verenkuva antaa tärkeää tietoa testattavan henkilön terveydentilasta ja mahdollisista sairauksista. Tutkimuksen yhteydessä saatetaan myös havaita tekijöitä, joiden perusteella on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.
Missä tilanteessa tarvitaan täydellinen verenkuva?
Täydellinen verenkuva antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen, eli valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden kunnosta.
Verisolut vaikuttavat keskeisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä ne ovat vastuussa muun muassa hapen kuljettamisesta elimistössä ja immuunipuolustuksesta.
Täydellinen verenkuva on hyödyllinen erityisesti, kun halutaan perusverenkuvatutkimusten lisäksi tarkempaa tietoa veren valkosoluista.
Verenkuvan muutoksia on tarpeen selvittää esimerkiksi seuraavien tilanteiden yhteydessä:
- anemia
- verenvuoto
- hemolyysi (punasolujen kiihtynyt hajoaminen)
- vuotohäiriöt
- tulehdukset
- krooniset taudit.
Miten pääsen täydellisen verenkuvan tutkimukseen?
Voit tilata täydellisen verenkuvan tutkimuksen Puhdin kautta helposti ilman lähetettä.
TVK kuuluu muun muassa seuraaviin kattavampiin tutkimuspaketteihin, joilla saat monipuolisesti tietoa elimistön tilasta:
- Puhti-terveystarkastus
- Laaja Puhti-terveystarkastus (mies)
- Laaja Puhti-terveystarkastus (nainen)
- Laaja raudanpuutteen ja anemian tutkimus
- Raudanpuutteen tutkimuspaketti
- Liikkujan terveystarkastus (mies)
- Liikkujan terveystarkastus (nainen)
- Raskautta suunnittelevan terveystarkastus
- Kasvissyöjän ja vegaanin terveystarkastus
- 50+ miehen terveystarkastus
- 50+ naisen terveystarkastus
Puhdin palvelun kautta pääset laboratoriokokeisiin ilman lähetettä, ja voit tarvittaessa tilata erikseen lääkärin etäkonsultaation testien jälkeen, mikäli haluat keskustella terveydestäsi.
Tulokset laboratoriokokeista esitetään Puhdin tulosraportilla selkeässä muodossa viitearvoihin vertailtuna.
Mitä täydellisessä verenkuvassa tutkitaan?
Täydellisessä verenkuvassa tutkitaan lukuisia veren soluihin liittyviä arvoja, jotka on lueteltu alla. Viitearvot löydät artikkelin lopusta.
Hemoglobiini (B-Hb)
Hemoglobiini (Hb) eli verenpuna on rautapitoinen happea sitova proteiini. Hemoglobiini muodostaa kolmasosan punasoluista, ja sen tärkeimpänä tehtävänä on hapen kuljettaminen punasolujen mukana. Sen pitoisuus ilmoitetaan Suomessa yksikössä grammaa per litra (g/l).
Jos hemoglobiiniarvo on alle normaalin, tilaa kutsutaan anemiaksi.
Korkeat hemoglobiiniarvot voivat johtua hypovolemiasta (tila, jossa elimistössä kiertävän veren määrä on vähentynyt), polysytemiasta (tila, jossa veren punasolujen määrä tilavuusyksikköä kohti on lisääntynyt liikaa), kroonisesta hapenpuutteesta tai tupakoinnista.
Yleensä hemoglobiini, hematokriitti ja punasolujen määrä ovat keskenään sidoksissa toisiinsa ja niiden muutokset ovat samansuuntaisia.
Hematokriitti (B-Hkr)
Hematokriitti (Hkr) on punasolujen suhteellinen osuus koko veren tilavuudesta. Hematokriitin arvo muuttuu yleensä samassa tahdissa hemoglobiinin kanssa.
Hematokriittiarvoa voi käyttää esimerkiksi liiallisen punasolumäärän eli polysytemian toteamiseen. Polysytemia voi joi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta tai tilapäisestä syystä, kuten oleskelusta ohuessa vuoristoilmassa.
Punasolujen määrä (B-Eryt)
B-Eryt ilmoittaa, kuinka paljon punasoluja on litrassa verta. Sitä käytetään niin sanotun “punasoluindeksin” laskennassa silloin, kun halutaan selvittää tarkemmin anemian syitä.
Punasolujen keskitilavuus (E-MCV)
Punasolujen keskitilavuudesta käytetään lyhennettä MCV, joka tulee englannin kielen sanoista mean corpuscular volume. Sillä tarkoittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta femtolitroissa (fl) mitattuna. Yksi femtolitra on 0,000000000000001 litraa.
MCV:tä tutkitaan kun halutaan tieto anemian syistä. Todettu anemia luokitellaan mikrosyyttiseksi, mikäli MCV-arvo on viitearvoja pienempi, makrosyyttiseksi, jos MCV-arvo on viitearvoja suurempi ja normosyyttiseksi, jos MCV-arvo on viitearvojen sisällä. Luokittelun avulla voidaan selvittää anemian syy.
Muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa MCV-arvoon ovat muun muassa talassemiat, alkoholismi, kemoterapia, B12-vitamiinin puute ja foolihapon puute.
Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin määrä (E-MCH)
MCH (Mean Corpuscular Hemoglobin) kertoo, kuinka paljon yksi punasolu sisältää hemoglobiinia. Yksikkönä käytetään pikogrammaa (pg). Yksi pikogramma on 0,000000000001 grammaa.
MCH-arvoa käytetään anemian tutkimisessa. MCH-arvo on normaalia pienempi, kun kyseessä hypokroninen anemia. Tässä anemian tyypissä verenpunan määrä on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin punasolujen.
Trombosyytit (B-Tromb)
Trombosyytit eli verihiutaleet osallistuvat veren hyytymistapahtumiin.
Liian vähäinen verihiutaleiden määrä, trombosytopenia, aiheuttaa tavallista helpommin verenvuotoa nenästä ja myös muualta kehosta. Trombosyytit voivat vähentyä useista syistä. Trombosyyttitasoa voivat alentaa muun muassa monet lääkkeet, maksasairaudet, runsas alkoholin käyttö ja lukuisat harvinaiset luuytimen sairaudet.
Trombosyyttien määrä voi kasvaa monissa tilanteissa ilman, että kyseessä olisi varsinainen sairaus. Verihiutaleiden määrä voi lisääntyä muun muassa äkillisten verenvuotojen yhteydessä, tulehdustautia sairastaessa tai raudanpuuteanemiassa.
Erittäin korkeat trombosyyttitasot voivat merkitä luuytimen sairautta. Korkeat arvot lisäävät myös veritulppien riskiä.
Leukosyytit (fB-Leuk)
Leukosyytit eli valkosolut toimivat elimistössä ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjujina. fB-Leuk tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän veressä.
Elimistö lisää valkosolujen tuotantoa erityisesti bakteeritulehduksissa. Tällöin veren valkosolumäärä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää kutsutaan leukosytoosiksi. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Arvoja voivat nostaa esimerkiksi raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi, tupakointi tai tablettikortisonikuuri. Useissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä nousee selvästi.
Pienentynyttä valkosolujen määrää kutsutaan leukopeniaksi. Jotkut virustaudit saattavat laskea valkosolujen määrää. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä voi pudota hyvin pieneksi. Myös monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) voivat vähentää valkosolujen määrää väliaikaisesti.
Leukosyyttien erittelylaskenta (B-Diffi)
Leukosyyttien eli valkosolujen erittelylaskenta selvittää eri valkosolulajien määrän veressä. Laskennassa mitataan sekä solujen absoluuttiset määrät että prosenttiosuudet. Erittelylaskenta on syytä tehdä silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut.
Valkosoluja esiintyy veressä yleensä viittä eri lajia: neutrofiilit (L-Neut), eosinofiilit (L-Eos), basofiilit (L-Baso), monosyytit (L-monos) ja lymfosyytit (L-Ly).
Neutrofiilit (B-Neut ja L-Neut% )
Neutrofiilit ovat tärkein ja yleisin valkosolutyyppi, ja niitä on valkosoluista keskimäärin 55-70 %. Toisin kuin osa muista valkosoluista, neutrofiilit eivät rajoitu vain tiettyyn osaan verenkiertoa, vaan ne voivat liikkua vapaasti kehon eri kudoksiin.
Neutrofiilien pääasiallinen tehtävä on akuutti tulehdusvaste kudosvaurioon, jossa ne tuhoavat ja syövät vaurioituneen kudoksen ja kehoon tunkeutuvat mikrobit, kuten bakteerit.
Neutrofilia eli suuri neutrofiilien määrä veressä johtuu yleisimmin bakteeri-infektiosta. Muita syitä voivat olla muun muassa sydänkohtaus ja muut infarktit, metaboliset ja endokriiniset sairaudet, veritaudit ja jotkin lääkkeet.
Neutropenia eli neutrofiilien epänormaalin pieni määrä veressä voi johtua joistakin lääkkeistä, virusinfektioista tai veritaudeista. Neutropeniaa sairastavat ovat alttiimpia bakteeri-infektioille. Mikäli tilaan ei kiinnitetä huomiota, se voi muuttua hengenvaaralliseksi. Neutropenia voi olla akuutti tai krooninen.
Eosinifiilit (B-Eos Ja L-Eos%)
Ihmisen valkosoluista keskimäärin 2-4 % on eosinofiilejä. Niiden määrä veressä voi lisääntyä monista syistä, muun muassa allergisten reaktioiden (esimerkiksi astma, heinänuha ja nokkosihottuma) loisinfektioiden tai eräiden lääkkeiden vaikutuksesta.
Eosinifiilien vähäinen määrä veressä voi johtua stressireaktiosta, Cushingin oireyhtymästä, steroidien käytöstä, palovammoista ja akuuteista infektioista.
Basofiilit (B-Baso ja L-Baso%)
Basofiilejä on ihmisen veressä 0-1 %. Niiden tehtävänä on muun muassa taistella loistauteja vastaan ja välittää allergisia reaktioita.
Alhainen basofiilien taso veressä voi johtua vakavasta allergisesta reaktiosta. Alhainen basofiilitaso myös hidastaa infektioiden parantumista. Joissain harvinaisissa tapauksissa liian suuri basofiilitaso voi johtua verisyövistä.
Monosyytit (B-Monos ja L-monos%)
Monosyyttejä on veressä keskimäärin 3-8 %. Ne syövät sisäänsä bakteereja, esittelevät antigeenejä ja hävittävät kuolleiden solujen jäänteitä.
Monosytoosia eli monisyyttien normaalia runsaampaa määrää esiintyy kroonisissa infektioissa.
Lymfosyytit (B-Ly ja L-Ly%)
Lymfosyyttejä on veren valkosoluista keskimäärin 20-30 %. Ne osallistuvat mikro-organismien, vieraiden molekyylien ja syöpäsolujen tunnistamiseen ja tuhoamiseen.
Lymfosytoosi eli lymfosyyttien normaalia suurempi määrä liittyy yleensä kroonisiin infektioihin.
Lymfosytopenia eli lymfosyyttien normaalia pienempi määrä liittyy harvoin mihinkään spesifiseen taudinkuvaan. Se voi johtua akuuteista ja kroonisista infektioista tai immuunipuutostiloista.
Punasolujen kokojakauma E-RDW
RDW (Red cell Distribution Width) kuvaa punasolujen koon vaihtelua. Normaalitilanteessa punasolut ovat kohtalaisen tasakokoisia ja RDW näin ollen matala. Normaalia suurempaa koon vaihtelua esiintyy esimerkiksi eräissä anemioissa ja muissa sairauksissa.
Täydellisen verenkuvan viitearvot B-TVK
Alla olevaan taulukkoon on koottu aikuisten täydellisen verenkuvan viitearvot.
| Tutkimus | Miehet | Naiset | Yksikkö |
| B-Leuk | 3,4-8,2 | 3,4-8,2 | E9/l |
| B-Eryt | 4,3-5,7 | 3,9-5,2 | E12/l |
| B-Hb | 134-167 | 117-155 | g/l |
| B-HKR | 39-50 | 35-46 | % |
| E-MCV | 82-98 | 82-98 | fl |
| E-MCH | 27-33 | 27-33 | % |
| B-Trom | 150-360 | 150-360 | E9/l |
| Neutrof | 40-75 | 40-75 | % |
| Lymfos | 20-45 | 20-45 | % |
| Monos | 2-10 | 2-10 | % |
| Eosin | 1-6 | 1-6 | % |
| Basof | 0-1 | 0-1 | % |
| B-Neut | 1,5-6,7 | 1,5-6,7 | E9/l |
| B-Lymf | 1,3-3,6 | 1,3-3,6 | E9/l |
| B-Monos | 0,2-0,8 | 0,2-0,8 | E9/l |
| B-Eos | 0,04-0,4 | 0,04-0,4 | E9/l |
| B-Baso | 0-0,1 | 0-0,1 | E9/l |
| E-RDW | alle 14 | alle 15 | % |
Viitearvot voivat vaihdella laboratorioittain ja tutkimusten analysointimenetelmästä riippuen. Puhdin näytteet otetaan ja analysoidaan Mehiläisen laboratorioissa.
Päivitetty: 07.04.2022
Pekka sanoo:
Tämä tietopaketti vaikutti hyödylliseltä ja oli selkeä.