Täydellinen verenkuva antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen, eli valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden kunnosta. Verisolut vaikuttavat keskeisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä ne ovat vastuussa mm. hapen kuljettamisesta elimistössä, immuunipuolustuksesta ja veren hyytymisestä.

  • Täydellisessä verenkuvassa selvitetään veren rakenne.
  • Punasolut ja hemoglobiini vaikuttavat esimerkiksi jaksamiseen.
  • Anemia voidaan todeta täydelliseen verenkuvaan kuuluvalla hemoglobiinitestillä.
  • Valkosolut vaikuttavat ihmisen vastustuskykyyn.
  • Täydellisessä verenkuvassa selvitetään veren rakenne.
  • Punasolut ja hemoglobiini vaikuttavat esimerkiksi jaksamiseen.
  • Anemia voidaan todeta täydelliseen verenkuvaan kuuluvalla hemoglobiinitestillä.
  • Valkosolut vaikuttavat ihmisen vastustuskykyyn.

Täydellinen verenkuva on laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka antaa tietoa testattavan henkilön veren soluista ja niihin liittyvistä arvoista. Testattavia arvoja ovat jokaisen solutyypin solumäärä, punasoluja ja trombosyyttejä kuvaavat indeksit sekä valkosolujen erittelylaskenta.

Täydellinen verenkuva antaa tärkeää tietoa testattavan henkilön terveydentilasta ja mahdollisista sairauksista. Tutkimuksen yhteydessä saatetaan myös havaita tekijöitä, joiden perusteella on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.

Valmistautumisesta verikokeeseen voit lukea lisää täältä.

Missä tilanteessa tarvitaan täydellinen verenkuva?

Täydellinen verenkuva antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen, eli valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden kunnosta. Verisolut vaikuttavat keskeisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä ne ovat vastuussa mm. hapen kuljettamisesta elimistössä, immuunipuolustuksesta ja veren hyytymisestä.

Täydellinen verenkuva on hyödyllinen erityisesti, kun halutaan perusverenkuvatutkimusten lisäksi tarkempaa tietoa veren valkosoluista.

Verenkuvan muutoksia on tarpeen selvittää esimerkiksi seuraavien tautitilojen yhteydessä:

  • anemia
  • verenvuoto
  • hemolyysi
  • vuotohäiriöt
  • tulehdukset
  • krooniset taudit

Mistä voin tilata täydellisen verenkuvan?

Voit tilata täydellisen verenkuvan Puhdin verkkokaupasta. Sen kaikki testit kuuluvat myös seuraaviin paketteihin:

Kaikki Puhdin testit voi tilata ilman lääkärin lähetettä.

Mitä täydellisessä verenkuvassa tutkitaan?

Täydellisessä verenkuvassa tutkitaan lukuisia veren soluihin liittyviä arvoja, jotka on lueteltu alla. Viitearvojen tulkinnassa on huomioitava, että viitearvot on tarkoitettu aikuisille, ja lasten viitearvot saattavat poiketa aikuisten arvoista. Lasten viitearvot punasolujen ja verihiutaleiden osalta on koottu artikkelin lopussa oleviin taulukoihin.

Hemoglobiini (B-hb)

Hemoglobiini (Hb) eli verenpuna on rautapitoinen happea sitova proteiini. Hemoglobiini muodostaa kolmasosan punasoluista, ja sen tärkeimpänä tehtävänä on hapen kuljettaminen punasolujen mukana. Sen pitoisuus ilmoitetaan Suomessa yksikössä grammaa per litra (g/l).

Jos hemoglobiiniarvo on alle normaalin, tilaa kutsutaan anemiaksi.

Korkeat hemoglobiiniarvot voivat johtua hypovolemiasta (tila, jossa elimistössä kiertävän veren määrä on vähentynyt), polysytemiasta (tila, jossa veren punasolujen määrä tilavuusyksikköä kohti on lisääntynyt liikaa), kroonisesta hapenpuutteesta tai tupakoinnista.

Yleensä hemoglobiini, hematokriitti ja punasolujen määrä ovat keskenään sidoksissa toisiinsa ja niiden muutokset ovat samansuuntaisia.

Hemoglobiinin viitearvot ovat:

  • Miehet: 134–167 g/l
  • Naiset: 117–155 g/l.

Hematokriitti (B-Hkr)

Hematokriitti (hkr) on punasolujen suhteellinen osuus koko veren tilavuudesta. Hematokriitin arvo muuttuu yleensä samassa tahdissa hemoglobiinin kanssa.

Hematokriittiarvoa voi käyttää esimerkiksi liiallisen punasolumäärän eli polysytemian toteamiseen. Polysytemia voi joi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta tai tilapäisestä syystä, kuten oleskelusta ohuessa vuoristoilmassa.

Hematokriitin viitearvot ovat:

  • Miehet: 39–50 %
  • Naiset: 35–46 %.

Punasolujen määrä (B-eryt)

B-Eryt-arvo ilmoittaa, kuinka paljon punasoluja on litrassa verta. Sitä käytetään niin sanotun “punasoluindeksin” laskennassa silloin, kun halutaan selvittää tarkemmin anemian syitä.

Punasolujen määrän viitearvot ovat:

  • Miehet: 4,3–5,7 × E12/l
  • Naiset: 3,9–5,2 × E12/l.

Punasolujen keskitilavuus (E-MCV)

Punasolujen keskitilavuudesta käytetään lyhennettä MVC, joka tulee englannin kielen sanoista mean corpuscular volume. Sillä tarkoittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta femtolitroissa (fl) mitattuna. Yksi femtolitra on 0.000000000000001 litraa.

MVC:tä tutkitaan kun halutaan tieto anemian syistä. Todettu anemia luokitellaan mikrosyyttiseksi, mikäli MVC-arvo on viitearvoja pienempi, makrosyyttiseksi, jos MVC-arvo on viitearvoja suurempi ja normosyyttiseksi, jos MVC-arvo on viitearvojen sisällä. Luokittelun avulla voidaan selvittää anemian syy.

Muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa MVC-arvoon ovat muun muassa talassemia, alkoholismi, kemoterapia, B12-vitamiinin puute ja foolihapon puute.

MCV:n viitearvo on 82-98 fl.

Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin määrä (E-MCH)

MCH (Mean Corpuscular Hemoglobin) kertoo, kuinka paljon yksi punasolu sisältää hemoglobiinia. Yksikkönä käytetään pikogrammaa (pg). Yksi pikogramma on 0.000000000001 grammaa.

MCH-arvoa käytetään anemian tutkimisessa. MCH-arvo on normaalia pienempi, kun kyseessä hypokroninen anemia. Tässä anemian tyypissä verenpunan määrä on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin punasolujen.

MCH:n viitearvo on 27-33 pg.

Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio (E-MCHC)

MCHC (Mean corpuscular hemoglobin concentration) ilmoittaa hemoglobiinin määrän litrassa punasoluja. Jos MCHC-arvo on viitearvoja pienempi, punasolut sisältävät normaalia vähemmän hemoglobiinia ja elimistössä on tällöin raudanpuutostila. Kohonneet MCHC-arvot voivat puolestaan viitata megaloblastisiin anemioihin.

MCHC:n viitearvo on 320-355 g/l.

Trombosyytit (B-Tromb)

Trombosyytit eli verihiutaleet osallistuvat veren hyytymistapahtumaan.

Liian vähäinen verihiutaleiden määrä, trombosytopenia, aiheuttaa tavallista helpommin verenvuotoa nenästä ja myös muualta kehosta. Trombosyytit voivat vähentyä useista syistä. Trombosyyttitasoa voivat alentaa muun muassa monet lääkkeet, maksasairaudet, runsas alkoholin käyttö ja lukuisat harvinaiset luuytimen sairaudet.

Trombosyyttien määrä voi kasvaa monissa tilanteissa ilman, että kyseessä olisi varsinainen sairaus. Verihiutaleiden määrä voi lisääntyä muun muassa äkillisten verenvuotojen yhteydessä, tulehdustautia sairastaessa tai raudanpuuteanemiassa. Erittäin korkeat trombosyyttitasot voivat merkitä luuytimen sairautta. Korkeat arvot lisäävät myös veritulppien riskiä.

Trombosyyttien viitearvo on 150 – 360 E9/l.

Leukosyytit (fB-Leuk)

Leukosyytit eli valkosolut toimivat elimistössä ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjujina. fB-Leuk tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän veressä.

Elimistö lisää valkosolujen tuotantoa erityisesti bakteeritulehduksissa. Tällöin veren valkosolumäärä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää kutsutaan leukosytoosiksi. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Arvoja voivat nostaa esimerkiksi raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi, tupakointi tai tablettikortisonikuuri. Useissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä nousee selvästi.

Pienentynyttä valkosolujen määrää kutsutaan leukopeniaksi. Jotkut virustaudit saattavat laskea valkosolujen määrää. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä voi pudota hyvin pieneksi. Myös monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) voivat vähentää valkosolujen määrää väliaikaisesti.

Leukosyyttien viitearvo on 3.4 – 8.2 E9/L.

Leukosyyttien erittelylaskenta (B-Diffi)

Leukosyyttien eli valkosolujen erittelylaskenta selvittää eri valkosolulajien määrän veressä. Laskennassa mitataan sekä solujen absoluuttiset määrät että prosenttiosuudet. Erittelylaskenta on syytä tehdä silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut.

Valkosoluja esiintyy veressä yleensä viittä eri lajia: neutrofiilit (L-Neut), eosinofiilit (L-Eos), basofiilit (L-Baso), monosyytit (L-monos) ja lymfosyytit (L-Ly).

Neutrofiilit (B-Neut ja L-Neut% )

Neutrofiilit ovat tärkein ja yleisin valkosolutyyppi, ja niitä on valkosoluista keskimäärin 55-70 prosenttia. Toisin kuin osa muista valkosoluista, neutrofiilit eivät rajoitu vain tiettyyn osaan verenkiertoa, vaan ne voivat liikkua vapaasti kehon eri kudoksiin.

Neutrofiilien pääasiallinen tehtävä on akuutti tulehdusvaste kudosvaurioon, jossa ne tuhoavat ja syövät vaurioituneen kudoksen ja kehoon tunkeutuvat mikrobit, kuten bakteerit.

Neutrofilia eli  suuri neutrofiilien määrä veressä johtuu yleisimmin bakteeri-infektiosta. Muita syitä voivat olla muun muassa sydänkohtaus ja muut infarktit, metaboliset ja endokriiniset sairaudet, veritaudit ja jotkin lääkkeet.

Neutropenia eli neutrofiilien epänormaalin pieni määrä veressä voi johtua joistakin lääkkeistä, virusinfektioista tai veritaudeista. Neutropeniaa sairastavat ovat alttiimpia bakteeri-infektioille. Mikäli tilaan ei kiinnitetä huomiota, se voi muuttua hengenvaaralliseksi.

Neutropenia voi olla akuutti tai krooninen.

Neutrofiilien viitearvot ovat:

B-Neut: 1.5 – 6.7 (x 10E9/l)

L-Neut: 40 – 80 %.

Eosinifiilit (B-Eos Ja L-Eos%)

Ihmisen valkosoluista keskimäärin 2-4 % on eosinofiilejä. Niiden määrä veressä voi lisääntyä monista syistä, mm. allergisten reaktioiden (esimerkiksi astma, heinänuha ja nokkosihottuma) loisinfektioiden tai eräiden lääkkeiden vaikutuksesta.

Eosinifiilien vähäinen määrä veressä voi johtua stressireaktiosta, Cushingin oireyhtymästä, steroidien käytöstä, palovammoista ja akuuteista infektioista.

Eosinofiilien viitearvot ovat:

B-EOS: 0.03-0.44 (x 10E9/l)

L-EOS: 1-5 %

Basofiilit (B-Baso ja L-Baso%)

Basofiilejä on ihmisen veressä 0-1%. Niiden tehtävänä on muun muassa taistella loistauteja vastaan, estää veren hyytymistä ja välittää allergisia reaktioita.

Alhainen basofiilien taso veressä voi johtua vakavasta allergisesta reaktiosta. Alhainen basofiilitaso myös hidastaa infektioiden parantumista. Joissain harvinaisissa tapauksissa liian suuri basofiilitaso voi johtua verisyövistä.

Basofiilien viitearvot ovat:

B-Baso: <0,1 (x 10E9/l)

L-Baso: 0-1 %

Monosyytit (B-Monos ja L-monos%)

Monosyyttejä on veressä keskimäärin 3-8 %. Ne syövät sisäänsä bakteereja, esittelevät antigeenejä ja hävittävät kuolleiden solujen jäänteitä.

Monosytoosia eli monisyyttien normaalia runsaampaa määrää esiintyy kroonisissa infektioissa.

Monosyyttien viitearvot ovat:

B-Monos: 0.2-0.8 (x 10E9/l)

L-Monos: 1-11 %

Lymfosyytit (B-Ly ja L-Ly%)

Lymfosyyttejä on veren valkosoluista keskimäärin 20-30% . Ne osallistuvat mikro-organismien, vieraiden molekyylien ja syöpäsolujen tunnistamiseen ja tuhoamiseen.

Lymfosytoosi eli lymfosyyttien normaalia suurempi määrä liittyy yleensä kroonisiin infektioihin.

Lymfosytopenia eli lymfosyyttien normaalia pienempi määrä liittyy harvoin mihinkään spesifiseen taudinkuvaan. Se voi johtua akuuteista ja kroonisista infektioista tai immuunipuutostiloista.

Lymfosyyttien viitearvot ovat:

B-Ly: 1.3-3.6 (x 10E9/l)

L-Ly: 20-45 %.

Täydellisen verenkuvan viitearvot

Alla on koottuna taulukkomuotoon aikuisten täydellisen verenkuvan viitearvot.

Tutkimus Naiset Miehet Yksikkö
B-Hb 117-155 134-167 g/l
B-HKR 35-46 39-50 %
B-Eryt 3,9-5,2 4,3-5,7 xE12/l
E-MCV 82-98 82-98 fl
E-MCH 27-33 27-33 pg
E-MCHC 320-355 320-355 g/l
B-Trob 150 – 360 150 – 360 xE9/l
B-Leuk 3,4-8,2 3,4-8,2 xE9/l
B-Neut 1,5-6,7 1,5-6,7 xE9/l
B-Ly 1,3-3,6 1,3-3,6 xE9/l
B-Mono 0,2-0,8 0,2-0,8 xE9/l
B-Eos 0,03-0,44 0,03-0,44 xE9/l
B-Baso <0,1 <0,1 xE9/l
L-Neut 40-80 40-80 %
L-Ly 20-45 20-45 %
L-Mono 1-11 1-11 %
L-Eos 1-5 1-5 %
L-Baso <1 <1 %

Lasten punasoluja ja verihiutaleita koskevat viitearvot on lueteltu alla olevissa taulukoissa. Lasten leukosyyttien viitearvot löydät leukosyyttejä sekä leukosyyttityyppejä käsittelevistä artikkeleistamme.

Ikä B -Hb   B -HKR    B -Eryt  E-MCV E MCH  E -MCHC 
< 3 pv 150-220 g/l 45-65 % 4,1-6,0 xE12/l 100-112 fl 33 – 39 pg 305 – 360 g/l
3 – 7 pv 143-207 g/l 42-61 % 4,1-5,7 xE12/l  98-112 fl 33 – 39 pg 305 – 360 g/l
7 – 21 pv 120-206 g/l 35-60 % 3,7-5,6 xE12/l  95-107 fl 32 – 37 pg 305 – 360 g/l
21 – 31 pv  95-180 g/l 26-52 % 3,2-5,1 xE12/l  90-107 fl 31 – 36 pg 305 – 360 g/l
1 – 2 kk  95-160 g/l 26-44 % 3,2-4,7 xE12/l  86-103 fl 29 – 35 pg 305 – 360 g/l
2 – 4 kk  95-130 g/l 26-40 % 3,2-4,7 xE12/l  74-95 fl 25 – 34 pg 305 – 360 g/l
4 – 12 kk 100-141 g/l 30-41 % 3,8-5,3 xE12/l  72-87 fl 24 – 29 pg 315 – 360 g/l
1 – 3 v 100-141 g/l 30-41 % 3,8-5,3 xE12/l  72-87 fl 24 – 29 pg 315 – 360 g/l
3 – 10 v 110-149 g/l 32-43 % 3,9-5,3 xE12/l  76-92 fl 24 – 29 pg 320 – 355 g/l
Naiset 10-13 v 118-148 g/l 33-45 % 4,0-5,3 xE12/l  77-93 fl 26 – 32 pg 320 – 355 g/l
Miehet 10-13 v 110-152 g/l 33-45 % 4,0-5,3 xE12/l  77-93 fl 26 – 32 pg 320 – 355 g/l
Naiset 13-15 v 118-148 g/l 35-46 % 4,0-5,3 xE12/l  80-94 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Miehet 13-15 v 119-164 g/l 35-46 % 4,0-5,3 xE12/l  80-94 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Naiset > 15 v 117-155 g/l 35-46 % 3,9-5,2 xE12/l  82-98 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Miehet > 15 v 134-167 g/l 39-50 % 4,3-5,7 xE12/l  82-98 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
 Ikä  B -Tromb
 <21 p  150 – 340 xE9/l
 21 – 30 p  180 – 390 xE9/l
 1 – 2 kk  200 – 450 xE9/l
 > 2 kk  150 – 360 xE9/l

Lähteet

Giuseppe A. Ramirez, Mona-Rita Yacoub, Marco Ripa, Daniele Mannina, Adriana Cariddi, Nicoletta Saporiti, Fabio Ciceri, Antonella Castagna, Giselda Colombo, Lorenzo Dagna: Eosinophils from Physiology to Disease: A Comprehensive Review. Biomed Res Int.2018: 9095275.

Goljan EF. Red blood cell disorders. In: Goljan E, ed.Rapid Review Pathology. 4th ed. Philadelphia, PA: Elsevier Saunders; 2014

Healthline: WBC (White Blood cell Count), viitattu 18.6.2018

MayoClinic: Complete Blood Count (CBC). Viitattu 18.6.2018

Medicine.net: Complete Blood Count (CBC). Viitattu 18.6.2018

Nathan, C (Mar 2006). “Neutrophils and immunity: challenges and opportunities”. Nature Reviews Immunology. 6 (March): 173–82.

Neutropenia Clinical Presentation: History, Physical Examination“. emedicine.medscape.com. Viitattu 18.6.2018

Synlab: Verenkuva ja leukosyyttien erittelylaskenta. Viitattu 12.7.2018

Täydellinen verenkuva on laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka antaa tietoa testattavan henkilön veren soluista ja niihin liittyvistä arvoista. Testattavia arvoja ovat jokaisen solutyypin solumäärä, punasoluja ja trombosyyttejä kuvaavat indeksit sekä valkosolujen erittelylaskenta.

Täydellinen verenkuva antaa tärkeää tietoa testattavan henkilön terveydentilasta ja mahdollisista sairauksista. Tutkimuksen yhteydessä saatetaan myös havaita tekijöitä, joiden perusteella on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin.

Valmistautumisesta verikokeeseen voit lukea lisää täältä.

Missä tilanteessa tarvitaan täydellinen verenkuva?

Täydellinen verenkuva antaa hyvän yleiskuvan terveydentilasta. Verenkuva tutkitaan silloin, kun halutaan tietoa verisolujen, eli valkosolujen, punasolujen ja verihiutaleiden kunnosta. Verisolut vaikuttavat keskeisesti ihmisen hyvinvointiin, sillä ne ovat vastuussa mm. hapen kuljettamisesta elimistössä, immuunipuolustuksesta ja veren hyytymisestä.

Täydellinen verenkuva on hyödyllinen erityisesti, kun halutaan perusverenkuvatutkimusten lisäksi tarkempaa tietoa veren valkosoluista.

Verenkuvan muutoksia on tarpeen selvittää esimerkiksi seuraavien tautitilojen yhteydessä:

  • anemia
  • verenvuoto
  • hemolyysi
  • vuotohäiriöt
  • tulehdukset
  • krooniset taudit

Mistä voin tilata täydellisen verenkuvan?

Voit tilata täydellisen verenkuvan Puhdin verkkokaupasta. Sen kaikki testit kuuluvat myös seuraaviin paketteihin:

Kaikki Puhdin testit voi tilata ilman lääkärin lähetettä.

Mitä täydellisessä verenkuvassa tutkitaan?

Täydellisessä verenkuvassa tutkitaan lukuisia veren soluihin liittyviä arvoja, jotka on lueteltu alla. Viitearvojen tulkinnassa on huomioitava, että viitearvot on tarkoitettu aikuisille, ja lasten viitearvot saattavat poiketa aikuisten arvoista. Lasten viitearvot punasolujen ja verihiutaleiden osalta on koottu artikkelin lopussa oleviin taulukoihin.

Hemoglobiini (B-hb)

Hemoglobiini (Hb) eli verenpuna on rautapitoinen happea sitova proteiini. Hemoglobiini muodostaa kolmasosan punasoluista, ja sen tärkeimpänä tehtävänä on hapen kuljettaminen punasolujen mukana. Sen pitoisuus ilmoitetaan Suomessa yksikössä grammaa per litra (g/l).

Jos hemoglobiiniarvo on alle normaalin, tilaa kutsutaan anemiaksi.

Korkeat hemoglobiiniarvot voivat johtua hypovolemiasta (tila, jossa elimistössä kiertävän veren määrä on vähentynyt), polysytemiasta (tila, jossa veren punasolujen määrä tilavuusyksikköä kohti on lisääntynyt liikaa), kroonisesta hapenpuutteesta tai tupakoinnista.

Yleensä hemoglobiini, hematokriitti ja punasolujen määrä ovat keskenään sidoksissa toisiinsa ja niiden muutokset ovat samansuuntaisia.

Hemoglobiinin viitearvot ovat:

  • Miehet: 134–167 g/l
  • Naiset: 117–155 g/l.

Hematokriitti (B-Hkr)

Hematokriitti (hkr) on punasolujen suhteellinen osuus koko veren tilavuudesta. Hematokriitin arvo muuttuu yleensä samassa tahdissa hemoglobiinin kanssa.

Hematokriittiarvoa voi käyttää esimerkiksi liiallisen punasolumäärän eli polysytemian toteamiseen. Polysytemia voi joi johtua veri-, keuhko- tai sydänsairaudesta tai tilapäisestä syystä, kuten oleskelusta ohuessa vuoristoilmassa.

Hematokriitin viitearvot ovat:

  • Miehet: 39–50 %
  • Naiset: 35–46 %.

Punasolujen määrä (B-eryt)

B-Eryt-arvo ilmoittaa, kuinka paljon punasoluja on litrassa verta. Sitä käytetään niin sanotun “punasoluindeksin” laskennassa silloin, kun halutaan selvittää tarkemmin anemian syitä.

Punasolujen määrän viitearvot ovat:

  • Miehet: 4,3–5,7 × E12/l
  • Naiset: 3,9–5,2 × E12/l.

Punasolujen keskitilavuus (E-MCV)

Punasolujen keskitilavuudesta käytetään lyhennettä MVC, joka tulee englannin kielen sanoista mean corpuscular volume. Sillä tarkoittaa punasolujen keskimääräistä tilavuutta femtolitroissa (fl) mitattuna. Yksi femtolitra on 0.000000000000001 litraa.

MVC:tä tutkitaan kun halutaan tieto anemian syistä. Todettu anemia luokitellaan mikrosyyttiseksi, mikäli MVC-arvo on viitearvoja pienempi, makrosyyttiseksi, jos MVC-arvo on viitearvoja suurempi ja normosyyttiseksi, jos MVC-arvo on viitearvojen sisällä. Luokittelun avulla voidaan selvittää anemian syy.

Muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa MVC-arvoon ovat muun muassa talassemia, alkoholismi, kemoterapia, B12-vitamiinin puute ja foolihapon puute.

MCV:n viitearvo on 82-98 fl.

Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin määrä (E-MCH)

MCH (Mean Corpuscular Hemoglobin) kertoo, kuinka paljon yksi punasolu sisältää hemoglobiinia. Yksikkönä käytetään pikogrammaa (pg). Yksi pikogramma on 0.000000000001 grammaa.

MCH-arvoa käytetään anemian tutkimisessa. MCH-arvo on normaalia pienempi, kun kyseessä hypokroninen anemia. Tässä anemian tyypissä verenpunan määrä on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin punasolujen.

MCH:n viitearvo on 27-33 pg.

Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin konsentraatio (E-MCHC)

MCHC (Mean corpuscular hemoglobin concentration) ilmoittaa hemoglobiinin määrän litrassa punasoluja. Jos MCHC-arvo on viitearvoja pienempi, punasolut sisältävät normaalia vähemmän hemoglobiinia ja elimistössä on tällöin raudanpuutostila. Kohonneet MCHC-arvot voivat puolestaan viitata megaloblastisiin anemioihin.

MCHC:n viitearvo on 320-355 g/l.

Trombosyytit (B-Tromb)

Trombosyytit eli verihiutaleet osallistuvat veren hyytymistapahtumaan.

Liian vähäinen verihiutaleiden määrä, trombosytopenia, aiheuttaa tavallista helpommin verenvuotoa nenästä ja myös muualta kehosta. Trombosyytit voivat vähentyä useista syistä. Trombosyyttitasoa voivat alentaa muun muassa monet lääkkeet, maksasairaudet, runsas alkoholin käyttö ja lukuisat harvinaiset luuytimen sairaudet.

Trombosyyttien määrä voi kasvaa monissa tilanteissa ilman, että kyseessä olisi varsinainen sairaus. Verihiutaleiden määrä voi lisääntyä muun muassa äkillisten verenvuotojen yhteydessä, tulehdustautia sairastaessa tai raudanpuuteanemiassa. Erittäin korkeat trombosyyttitasot voivat merkitä luuytimen sairautta. Korkeat arvot lisäävät myös veritulppien riskiä.

Trombosyyttien viitearvo on 150 – 360 E9/l.

Leukosyytit (fB-Leuk)

Leukosyytit eli valkosolut toimivat elimistössä ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjujina. fB-Leuk tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän veressä.

Elimistö lisää valkosolujen tuotantoa erityisesti bakteeritulehduksissa. Tällöin veren valkosolumäärä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää kutsutaan leukosytoosiksi. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Arvoja voivat nostaa esimerkiksi raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi, tupakointi tai tablettikortisonikuuri. Useissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä nousee selvästi.

Pienentynyttä valkosolujen määrää kutsutaan leukopeniaksi. Jotkut virustaudit saattavat laskea valkosolujen määrää. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä voi pudota hyvin pieneksi. Myös monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) voivat vähentää valkosolujen määrää väliaikaisesti.

Leukosyyttien viitearvo on 3.4 – 8.2 E9/L.

Leukosyyttien erittelylaskenta (B-Diffi)

Leukosyyttien eli valkosolujen erittelylaskenta selvittää eri valkosolulajien määrän veressä. Laskennassa mitataan sekä solujen absoluuttiset määrät että prosenttiosuudet. Erittelylaskenta on syytä tehdä silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut.

Valkosoluja esiintyy veressä yleensä viittä eri lajia: neutrofiilit (L-Neut), eosinofiilit (L-Eos), basofiilit (L-Baso), monosyytit (L-monos) ja lymfosyytit (L-Ly).

Neutrofiilit (B-Neut ja L-Neut% )

Neutrofiilit ovat tärkein ja yleisin valkosolutyyppi, ja niitä on valkosoluista keskimäärin 55-70 prosenttia. Toisin kuin osa muista valkosoluista, neutrofiilit eivät rajoitu vain tiettyyn osaan verenkiertoa, vaan ne voivat liikkua vapaasti kehon eri kudoksiin.

Neutrofiilien pääasiallinen tehtävä on akuutti tulehdusvaste kudosvaurioon, jossa ne tuhoavat ja syövät vaurioituneen kudoksen ja kehoon tunkeutuvat mikrobit, kuten bakteerit.

Neutrofilia eli  suuri neutrofiilien määrä veressä johtuu yleisimmin bakteeri-infektiosta. Muita syitä voivat olla muun muassa sydänkohtaus ja muut infarktit, metaboliset ja endokriiniset sairaudet, veritaudit ja jotkin lääkkeet.

Neutropenia eli neutrofiilien epänormaalin pieni määrä veressä voi johtua joistakin lääkkeistä, virusinfektioista tai veritaudeista. Neutropeniaa sairastavat ovat alttiimpia bakteeri-infektioille. Mikäli tilaan ei kiinnitetä huomiota, se voi muuttua hengenvaaralliseksi.

Neutropenia voi olla akuutti tai krooninen.

Neutrofiilien viitearvot ovat:

B-Neut: 1.5 – 6.7 (x 10E9/l)

L-Neut: 40 – 80 %.

Eosinifiilit (B-Eos Ja L-Eos%)

Ihmisen valkosoluista keskimäärin 2-4 % on eosinofiilejä. Niiden määrä veressä voi lisääntyä monista syistä, mm. allergisten reaktioiden (esimerkiksi astma, heinänuha ja nokkosihottuma) loisinfektioiden tai eräiden lääkkeiden vaikutuksesta.

Eosinifiilien vähäinen määrä veressä voi johtua stressireaktiosta, Cushingin oireyhtymästä, steroidien käytöstä, palovammoista ja akuuteista infektioista.

Eosinofiilien viitearvot ovat:

B-EOS: 0.03-0.44 (x 10E9/l)

L-EOS: 1-5 %

Basofiilit (B-Baso ja L-Baso%)

Basofiilejä on ihmisen veressä 0-1%. Niiden tehtävänä on muun muassa taistella loistauteja vastaan, estää veren hyytymistä ja välittää allergisia reaktioita.

Alhainen basofiilien taso veressä voi johtua vakavasta allergisesta reaktiosta. Alhainen basofiilitaso myös hidastaa infektioiden parantumista. Joissain harvinaisissa tapauksissa liian suuri basofiilitaso voi johtua verisyövistä.

Basofiilien viitearvot ovat:

B-Baso: <0,1 (x 10E9/l)

L-Baso: 0-1 %

Monosyytit (B-Monos ja L-monos%)

Monosyyttejä on veressä keskimäärin 3-8 %. Ne syövät sisäänsä bakteereja, esittelevät antigeenejä ja hävittävät kuolleiden solujen jäänteitä.

Monosytoosia eli monisyyttien normaalia runsaampaa määrää esiintyy kroonisissa infektioissa.

Monosyyttien viitearvot ovat:

B-Monos: 0.2-0.8 (x 10E9/l)

L-Monos: 1-11 %

Lymfosyytit (B-Ly ja L-Ly%)

Lymfosyyttejä on veren valkosoluista keskimäärin 20-30% . Ne osallistuvat mikro-organismien, vieraiden molekyylien ja syöpäsolujen tunnistamiseen ja tuhoamiseen.

Lymfosytoosi eli lymfosyyttien normaalia suurempi määrä liittyy yleensä kroonisiin infektioihin.

Lymfosytopenia eli lymfosyyttien normaalia pienempi määrä liittyy harvoin mihinkään spesifiseen taudinkuvaan. Se voi johtua akuuteista ja kroonisista infektioista tai immuunipuutostiloista.

Lymfosyyttien viitearvot ovat:

B-Ly: 1.3-3.6 (x 10E9/l)

L-Ly: 20-45 %.

Täydellisen verenkuvan viitearvot

Alla on koottuna taulukkomuotoon aikuisten täydellisen verenkuvan viitearvot.

Tutkimus Naiset Miehet Yksikkö
B-Hb 117-155 134-167 g/l
B-HKR 35-46 39-50 %
B-Eryt 3,9-5,2 4,3-5,7 xE12/l
E-MCV 82-98 82-98 fl
E-MCH 27-33 27-33 pg
E-MCHC 320-355 320-355 g/l
B-Trob 150 – 360 150 – 360 xE9/l
B-Leuk 3,4-8,2 3,4-8,2 xE9/l
B-Neut 1,5-6,7 1,5-6,7 xE9/l
B-Ly 1,3-3,6 1,3-3,6 xE9/l
B-Mono 0,2-0,8 0,2-0,8 xE9/l
B-Eos 0,03-0,44 0,03-0,44 xE9/l
B-Baso <0,1 <0,1 xE9/l
L-Neut 40-80 40-80 %
L-Ly 20-45 20-45 %
L-Mono 1-11 1-11 %
L-Eos 1-5 1-5 %
L-Baso <1 <1 %

Lasten punasoluja ja verihiutaleita koskevat viitearvot on lueteltu alla olevissa taulukoissa. Lasten leukosyyttien viitearvot löydät leukosyyttejä sekä leukosyyttityyppejä käsittelevistä artikkeleistamme.

Ikä B -Hb   B -HKR    B -Eryt  E-MCV E MCH  E -MCHC 
< 3 pv 150-220 g/l 45-65 % 4,1-6,0 xE12/l 100-112 fl 33 – 39 pg 305 – 360 g/l
3 – 7 pv 143-207 g/l 42-61 % 4,1-5,7 xE12/l  98-112 fl 33 – 39 pg 305 – 360 g/l
7 – 21 pv 120-206 g/l 35-60 % 3,7-5,6 xE12/l  95-107 fl 32 – 37 pg 305 – 360 g/l
21 – 31 pv  95-180 g/l 26-52 % 3,2-5,1 xE12/l  90-107 fl 31 – 36 pg 305 – 360 g/l
1 – 2 kk  95-160 g/l 26-44 % 3,2-4,7 xE12/l  86-103 fl 29 – 35 pg 305 – 360 g/l
2 – 4 kk  95-130 g/l 26-40 % 3,2-4,7 xE12/l  74-95 fl 25 – 34 pg 305 – 360 g/l
4 – 12 kk 100-141 g/l 30-41 % 3,8-5,3 xE12/l  72-87 fl 24 – 29 pg 315 – 360 g/l
1 – 3 v 100-141 g/l 30-41 % 3,8-5,3 xE12/l  72-87 fl 24 – 29 pg 315 – 360 g/l
3 – 10 v 110-149 g/l 32-43 % 3,9-5,3 xE12/l  76-92 fl 24 – 29 pg 320 – 355 g/l
Naiset 10-13 v 118-148 g/l 33-45 % 4,0-5,3 xE12/l  77-93 fl 26 – 32 pg 320 – 355 g/l
Miehet 10-13 v 110-152 g/l 33-45 % 4,0-5,3 xE12/l  77-93 fl 26 – 32 pg 320 – 355 g/l
Naiset 13-15 v 118-148 g/l 35-46 % 4,0-5,3 xE12/l  80-94 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Miehet 13-15 v 119-164 g/l 35-46 % 4,0-5,3 xE12/l  80-94 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Naiset > 15 v 117-155 g/l 35-46 % 3,9-5,2 xE12/l  82-98 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
Miehet > 15 v 134-167 g/l 39-50 % 4,3-5,7 xE12/l  82-98 fl 27 – 33 pg 320 – 355 g/l
 Ikä  B -Tromb
 <21 p  150 – 340 xE9/l
 21 – 30 p  180 – 390 xE9/l
 1 – 2 kk  200 – 450 xE9/l
 > 2 kk  150 – 360 xE9/l

Lähteet

Giuseppe A. Ramirez, Mona-Rita Yacoub, Marco Ripa, Daniele Mannina, Adriana Cariddi, Nicoletta Saporiti, Fabio Ciceri, Antonella Castagna, Giselda Colombo, Lorenzo Dagna: Eosinophils from Physiology to Disease: A Comprehensive Review. Biomed Res Int.2018: 9095275.

Goljan EF. Red blood cell disorders. In: Goljan E, ed.Rapid Review Pathology. 4th ed. Philadelphia, PA: Elsevier Saunders; 2014

Healthline: WBC (White Blood cell Count), viitattu 18.6.2018

MayoClinic: Complete Blood Count (CBC). Viitattu 18.6.2018

Medicine.net: Complete Blood Count (CBC). Viitattu 18.6.2018

Nathan, C (Mar 2006). “Neutrophils and immunity: challenges and opportunities”. Nature Reviews Immunology. 6 (March): 173–82.

Neutropenia Clinical Presentation: History, Physical Examination“. emedicine.medscape.com. Viitattu 18.6.2018

Synlab: Verenkuva ja leukosyyttien erittelylaskenta. Viitattu 12.7.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *