Testosteroni on yksi elimistön tärkeimmistä hormoneista. Testosteronitasot muuttuvat luonnollisesti elämän aikana. Niihin voivat vaikuttaa myös esimerkiksi sairaudet, lääkitys ja elintavat. Tässä tietopaketissa kerromme, mitä testosteronista kannattaa tietää ja milloin poikkeaviin testosteronitasoihin on syytä kiinnittää huomiota.
✓ Pitkittynyt väsymys, seksuaalisen halukkuuden heikkeneminen tai lihasmassan väheneminen voivat viitata testosteronivajeeseen.
✓ Testosteroni mitataan verikokeella, ja tuloksia arvioidaan aina yhdessä oireiden sekä muun terveydentilan kanssa.
✓ Elintavat voivat tukea normaalia testosteronitasoa, mutta poikkeavan tuloksen taustalla voi olla myös hoidettava sairaus.
Sisällysluettelo
Testosteroni on androgeeneihin kuuluva sukupuolihormoni, jota muodostuu sekä miehillä että naisilla. Miehillä sitä muodostuu pääasiassa kiveksissä, kun taas naisilla testosteronia tuotetaan pienempiä määriä munasarjoissa ja lisämunuaisissa. Vaikka testosteroni tunnetaan usein ”miehen sukupuolihormonina”, sillä on tärkeä merkitys molempien sukupuolten elimistössä.
Murrosiässä testosteroni käynnistää miehisten sukupuoliominaisuuksien kehittymisen, kuten parran kasvun, äänen madaltumisen ja lihasmassan lisääntymisen. Aikuisuudessa se auttaa ylläpitämään lihasmassaa ja -voimaa, luuston hyvinvointia, seksuaalista halukkuutta, siittiöiden muodostumista, punasolujen tuotantoa sekä mielialaa, vireystilaa ja palautumista. Lisäksi se vaikuttaa siihen, miten rasva- ja lihaskudos jakautuvat elimistössä.
Alhainen testosteroni voi aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka kehittyvät usein vähitellen. Ne voivat jäädä aluksi huomaamatta tai muistuttaa esimerkiksi pitkittyneen stressin, univajeen tai muiden sairauksien aiheuttamia oireita. Siksi pelkkien oireiden perusteella ei voida päätellä, johtuuko voinnin heikkeneminen testosteronivajeesta.
Mahdollisia testosteronivajeen oireita ovat muun muassa:
Samankaltaisia oireita voi esiintyä myös esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöissä, uniapneassa, masennuksessa tai pitkäaikaisen stressin yhteydessä. Oireiden taustalla oleva syy kannattaa tämän vuoksi aina selvittää ennen johtopäätösten tekemistä.
Testosteronitutkimusta kannattaa harkita silloin, kun useampia testosteronivajeeseen viittaavia oireita esiintyy samanaikaisesti, ne ovat jatkuneet pitkään tai niiden taustalle ei ole löytynyt muuta selitystä. Yksittäinen oire, kuten ajoittainen väsymys, ei yleensä yksin ole peruste testosteronimittaukselle.
Tutkimus voi olla aiheellinen myös silloin, kun:
Testosteronitaso mitataan verikokeella. Näyte otetaan tavallisesti aamulla kello 7–10 välillä, sillä testosteronin pitoisuus vaihtelee vuorokauden aikana ja on aamuisin korkeimmillaan.
Testosteronitutkimus aloitetaan yleensä mittaamalla kokonaistestosteroni (S-Testo). Jos tulos on viitealueen alarajalla tai se ei vastaa henkilön oireita, tutkimuksia voidaan täydentää vapaan testosteronin tai SHBG:n määrityksellä. SHBG on veressä oleva kuljetusproteiini, joka sitoo testosteronia. Sen poikkeava pitoisuus voi vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kokonaistestosteroni kuvaa elimistön käytettävissä olevan testosteronin määrää.
Tarvittaessa tutkimuksiin voidaan liittää myös muita hormonimäärityksiä, kuten LH- ja FSH-tutkimukset. Niiden avulla voidaan arvioida, johtuuko testosteronivaje kivesten toiminnan häiriöstä vai testosteronin tuotantoa säätelevien aivojen rakenteiden, kuten aivolisäkkeen tai hypotalamuksen, toiminnasta. Joissakin tilanteissa voidaan tutkia myös prolaktiini, jos epäillään aivolisäkkeen toimintahäiriötä.
Yksittäinen laboratoriotulos ei yksin kerro, onko henkilöllä testosteronivaje. Matala testosteronitaso ilman oireita ei esimerkiksi välttämättä vaadi hoitoa, kun taas oireita voi esiintyä myös henkilöillä, joiden testosteronitaso on viitealueella. Jos ensimmäinen tutkimustulos on poikkeava, se voidaan tarvittaessa varmistaa uusintamittauksella tai täydentää muilla hormonitutkimuksilla.
Testosteronituloksia tulkitaan aina yhdessä oireiden, muiden laboratoriotutkimusten sekä mahdollisten perussairauksien kanssa. Tavoitteena ei ole arvioida pelkästään yksittäistä lukuarvoa, vaan muodostaa kokonaiskuva hormonitoiminnasta ja siitä, voivatko testosteronitasot selittää oireita.
Testosteronin viitearvot vaihtelevat laboratorion käyttämän menetelmän, iän ja sukupuolen mukaan. Siksi omaa tulosta kannattaa aina verrata tutkimuksen mukana annettuihin viitearvoihin.
| Ikä | Viitearvo S -Testo |
| 19 – 39 v. | 9,2 – 31,8 nmol/l |
| 40 – 49 v. | 8,1 – 32,2 nmol/l |
| 50 – 79 v. | 7,6 – 32,2 nmol/l |
| yli 80 v. | 5,4 – 31,7 nmol/l |
Testosteronin (S-Testo) viitearvot naisille ovat 0,4 – 2,1 nmol/l.
Testosteronivajeen taustalla voi olla monia syitä. Joskus testosteronia muodostuu liian vähän, toisinaan taas sen tuotantoa säätelevässä hormonitoiminnassa on häiriö. Myös elintavat, pitkäaikaissairaudet ja tietyt lääkitykset voivat vaikuttaa testosteronitasoihin.
Testosteronivajeen hoito riippuu aina matalan testosteronitason syystä. Ennen hoidon aloittamista selvitetään, mistä poikkeava testosteronitaso johtuu, sillä kaikki matalat testosteroniarvot eivät edellytä hoitoa.
Jos testosteronitasojen laskuun vaikuttavat esimerkiksi ylipaino, vähäinen liikunta, univaje tai runsas alkoholinkäyttö, hoito alkaa yleensä elintapamuutoksista. Joissakin tilanteissa testosteronitasot voivat kohentua jo elintapojen parantuessa.
Jos henkilöllä on testosteronivajeeseen sopivia oireita ja laboratoriotutkimuksissa todetaan toistuvasti matala testosteronitaso, lääkäri voi arvioida testosteronikorvaushoidon tarvetta. Korvaushoitoa voidaan toteuttaa esimerkiksi geelinä tai pistoksina, ja sen vaikutuksia sekä turvallisuutta seurataan säännöllisesti.
Vaikka testosteronivaje on huomattavasti yleisempi tutkimusten syy, myös poikkeavan korkea testosteronitaso voi vaatia lisäselvityksiä. Kohonnut testosteroni voi liittyä esimerkiksi testosteronilääkitykseen, anabolisten steroidien käyttöön, harvinaisiin hormoneja tuottaviin kasvaimiin tai lisämunuaissairauksiin. Naisilla taustalla voi olla munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS) tai muu hormonitoiminnan häiriö.
Miehillä korkea testosteronitaso liittyy useimmiten testosteronivalmisteiden käyttöön tai anabolisiin steroideihin. Se voi aiheuttaa aknea, punasolujen määrän lisääntymistä ja heikentää hedelmällisyyttä.
Naisilla kohonnut testosteroni voi aiheuttaa esimerkiksi liikakarvoitusta, aknea, kuukautishäiriöitä, äänen madaltumista ja hiusten ohenemista.
Testosteroni vaikuttaa moniin elimistön toimintoihin, kuten energiatasoon, lihasmassaan, seksuaaliterveyteen ja luuston hyvinvointiin. Sekä matalat että poikkeavan korkeat testosteronitasot voivat liittyä erilaisiin sairauksiin tai elintapoihin, mutta pelkkä laboratoriotulos ei riitä diagnoosiin.
Jos sinulla on testosteronivajeeseen sopivia oireita, laboratoriotutkimus voi auttaa selvittämään niiden taustaa. Tuloksia tulee kuitenkin aina arvioida yhdessä oireiden, muiden tutkimusten ja terveydentilan kanssa.
Markkinoilla on useita ravintolisiä, joiden väitetään nostavan testosteronitasoja. Tällä hetkellä tutkimusnäyttö niiden vaikutuksista on kuitenkin vähäistä. Jos epäilet testosteronivajetta, luotettavin tapa selvittää tilanne on laboratoriotutkimus ja tulosten arviointi yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Kyllä. Myös naiset tarvitsevat testosteronia, vaikka pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin miehillä. Poikkeavan matalat testosteronitasot voivat vaikuttaa esimerkiksi seksuaaliseen halukkuuteen ja hyvinvointiin, mutta niiden merkitystä arvioidaan aina yksilöllisesti.
Aikuisilla miehillä kokonaistestosteronin viitealueen alaraja on yleensä noin 7,6–9,2 nmol/l iästä riippuen. Jos testosteronipitoisuus jää viitealueen alapuolelle ja siihen liittyy testosteronivajeeseen sopivia oireita, lääkäri voi suositella lisätutkimuksia tai arvioida hoidon tarvetta.
Testosteronitasoja voi yrittää nostaa luonnollisesti nukkumalla riittävästi, harjoittamalla lihaskuntoa parantavaa liikuntaa, välttämällä liiallista alkoholin käyttöä ja ylläpitämällä terveellistä ruokavaliota. Joissakin tapauksissa voidaan harkita myös lääkinnällisiä keinoja, kuten testosteronikorvaushoitoa.
Testosteronigeelin vaikutus alkaa yleensä näkyä muutaman päivän kuluessa säännöllisestä käytöstä. Täydet vaikutukset voivat kuitenkin ilmetä vasta useiden viikkojen tai kuukausien jälkeen.
Testosteronin mittaaminen tapahtuu verikokeella, joka otetaan yleensä aamulla, koska testosteronin taso on korkeimmillaan aamutunneilla.
Testosteronireseptin saaminen edellyttää lääkärissä käyntiä, jossa tehdään tarvittavat tutkimukset ja verikokeet. Lääkäri arvioi testosteronihoidon tarpeen ja määrää reseptin, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Testosteroni vaikuttaa monin tavoin, kuten edistämällä lihasmassan ja luuston vahvistumista, tukemalla seksuaalista toimintaa ja vaikuttamalla mielialaan ja energiatasoihin.
Testosteronia voidaan saada lääkärin määräämänä lääkehoitona, joka voi olla esimerkiksi geeli, injektio tai tabletti. Lääkäri arvioi tarpeen testosteronihoidolle perusteellisen tutkimuksen ja verikokeiden perusteella.
Testosteronitasot voivat laskea iän myötä, yleensä alkaen 30-40 vuoden iästä. Myös stressi, huono ravitsemus ja tietyt sairaudet voivat alentaa
Testosteronin vaikutukset voivat alkaa näkyä jo muutaman viikon kuluessa hoidon aloittamisesta, mutta täydet vaikutukset saavutetaan tyypillisesti vasta useiden kuukausien jälkeen.
Testosteronin taso on yleensä korkeimmillaan aamulla, erityisesti nuorilla miehillä. Taso laskee päivän mittaan ja on alimmillaan illalla.
Hormonitasapainon saavuttamiseksi on tärkeää noudattaa terveellisiä elämäntapoja, kuten säännöllistä liikuntaa, tasapainoista ruokavaliota ja riittävää unta. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita myös lääkärin määräämää hormonikorvaushoitoa tai muita lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Blogi
Blogi
Blogi
Blogi