Tietopaketit

Osteoporoosi – Oireet, yleisyys, ehkäisy ja hoito

Mikä on osteoporoosi?

Osteoporoosi on luukato, eli se tarkoittaa luun massan vähenemistä. Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne on muuttunut niin, että sen lujuus heikkenee. Tämä voi aiheuttaa sen, että luu murtuu vähäisestä vammasta. Osteoporoosi on yleisin syy vanhusten luunmurtumiin.

Luu on elävää kudosta ja noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa. Tästä johtuen luun lujuus lisääntyy. Tämän jälkeen kuitenkin luuta hajoaa enemmän kuin syntyy, joten luun lujuus vähenee. Luiden vähittäinen haurastuminen on siis silti osa normaalia ikääntymistä.

Mikä on osteopenia?

Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi. Tällöin luun lujuus on jonkin verran alentunut.

Osteoporoosin riskiryhmät

Osteoporoosin riski on suurentunut, mikäli:

• on nainen (osteoporoosi on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä)
• on perinnöllinen alttius osteoporoosiin (toisilla luun tiheys kasvaa nuorena suuremmaksi tai myöhemmällä iällä se hajoaa nopeammin kuin muilla)
• ei saa riittävästi kalsiumia ruokavaliosta
• on D-vitamiinin puutosta
• ei liiku riittävästi
• tupakoi
• yrittää laihduttaa liikaa, on alipainoa tai syömishäiriö tai vajaaravitsemusta
• kuukautiset ovat loppuneet tavallista aiemmin (vaihdevuodet normaalia aikaisemmin)
• on nauttinut yli puoli vuotta suun kautta otettavaa kortisonilääkettä
• käyttää tiettyjä lääkkeitä (esim. epilepsialääkkeet, syöpähoidot)
• sairastaa kalsiumin aineenvaihduntaan vaikuttavaa sairautta, kuten keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto tai maksasairaus
• sairastaa reumaa, diabetestä, munuaissairautta
• on ikääntynyt (vaikkakin osteoporoosia voi esiintyä kaikenikäisillä)
• on hento ruumiinrakenne
• käyttää runsaasti ruokasuolaa.

Heikko lihaskunto vaikuttaa luun murtumiin (tämä ei vaikuta suoraan luun lujuuteen, mutta altistaa kaatumiselle ja murtumille). Lihaskuntoon voi vaikuttaa harjoittelulla ja lisäksi huolehtimalla riittävästä proteiinin saannista (erityisesti iäkkäät).

Lisäksi henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut luunmurtumia, todetaan myöhemmällä iällä tavallista yleisemmin osteoporoosia. Varsinaisesti aikaisempi murtuma ei ole osteoporoosin riskitekijä. Se voi kuitenkin olla merkki luun lujuuden heikentymisestä, varsinkin mikäli murtuma on syntynyt tavallista lievemmän vamman seurauksena.

Kuinka yleistä osteoporoosi on?

Suomessa osteoporoosi on yli 400 000 henkilöllä. Suurin osa heistä on yli 50-vuotiaita naisia; osteoporoosi on hormonaalisista syistä yleisempää naisilla kuin miehillä.

Osteoporoosin ehkäisy

Osteoporoosia voidaan ehkäistä liikunnalla sekä huolehtimalla riittävästä kalsiumin, mutta erityisesti myös D-vitamiinin saannista. Kaikki tekijät ovat tärkeitä sekä nuorena että vanhana. Osteoporoosia voi ehkäistä myös välttämällä muita riskiä lisääviä tekijöitä, eli esimerkiksi tupakointia ja liiallista laihduttamista ja alipainoa.

Urheilu lisää luun lujuutta ja parasta liikuntaa onkin sellainen, missä syntyy tärähtelyjä, iskuja luustoon. Osteoporoosi kannalta parasta liikuntaa onkin esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit.

Toki kaikki liikunta on hyväksi. Varsinkin myöhemmällä iällä kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa on hyväksi, sillä se ehkäisee kaatumisia ja luiden murtumista.

Osteoporoosi ja kalsium

Kalsium on luuston tärkein rakennusaine. Elimistö säätelee tiukasti kalsiumin aineenvaihduntaa, mikä on tiiviisti kytköksissä luuston aineenvaihduntaan.

Kalsiumia tulisi saada ravinnosta vähintään 800 mg päivässä. Mikäli riski osteoporoosiin on suurentunut, suositellaan kalsiumin saanniksi 1000–1500 mg päivässä. Turvallisena saannin yläraja on terveillä aikuisilla 2500 mg päivässä.

Kalsium tulisi saada ensisijaisesti ravinnosta. Toissijaista on ravintolisän käyttö. Kalsiumin lähteitä ruokavaliossa ovat esimerkiksi:

• kaura-, pähkinä-, soija- tai riisipohjaiset juomat ja jugurtit
• soijatuotteet
• seesaminsiemenet
• mantelit
• valkoiset pavut
• tummanvihreät lehtivihannekset.

Myös maitotuotteisiin on lisätty kalsiumia; suomalaisten kalsiumista lähes kaksi kolmasosaa nautitaan maitovalmisteiden kautta.

Osteoporoosi ja D-vitamiini

Usein osteoporoosi osataan yhdistää kalsiumiin, mutta D-vitamiinin merkitys unohtuu. D-vitamiini vaikuttaa nimittäin merkittävästi kalsiumin imeytymiseen. Suomessa D-vitamiinin puute on yleistä, koska D-vitamiinia saadaan lähinnä auringonvalosta. Ravinnosta D-vitamiinia saadaan luontaisesti esimerkiksi kalasta.

D-vitamiinia suositellaankin nautittavan ravintolisänä, mutta yhtä oikeaa annostusta ei ole olemassa. On hyvin yksilöllistä, riittääkö yleisesti suositellut annokset takaamaan riittävän D-vitamiinitason. D-vitamiinin turvallisen annostuksen yläraja aikuisilla on 100 µg/vrk.

Omaa D-vitamiinin tarvetta voi arvioida D-vitamiinin mittauksin laboratoriotesteillä. Puhdin kautta pääset tutkimuksiin ilman lähetettä.

D-vitamiinilisän annoksen arvioinnissa on otettava huomioon useita tekijöitä. Optimaaliseen D-vitamiinin annokseen vaikuttavat muun muassa:

• D-vitamiinin lähtöarvo
• ruokavalio
• suolistosta imeytyminen
• painoindeksi
• ikä
• auringon saanti
• ihon tummuus.

Miten osteoporoosi oireilee (osteoporoosin oireet)?

Osteoporoosi vaikuttaa luun lujuuteen, mikä voi aiheuttaa luiden helpompaa murtumista. Osteoporoosi ei kuitenkaan oireile, eikä sitä voi tuntea mitenkään. Kun syntyy osteoporoosiin liittyvä luun murtuma, on taustalla usein ollut luukatoa jo vuosia. Osteoporoosin ensimmäinen oire ovat yleensä luunmurtuma ja sen aiheuttama kipu.

Mistä osteoporoosi johtuu?

Osteoporoosi johtuu luun massan vähenemisestä. Luun mineraalimassa vähenee ja luun rakenne muuttuu niin, että sen lujuus heikkenee. Osteoporoosi johtuu liian vähäisestä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista, sekä puutteellisesta liikunnasta. Myös naissukupuoli, perinnöllinen alttius ja tupakointi lisäävät riskiä.

Osteoporoosin hoito

Lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri henkilökohtainen murtumariski. Hoidolla voidaan vähentää luunmurtumien riskiä. Hoito on pitkäaikaista ja kestää vuosia.

Osteoporoosin itsehoito

Osteoporoosin itsehoidossa tavoitteena on vähentää luun murtumien riskiä ja määrää. Ruokavaliosta (kalsium) ja D-vitamiinin saannista sekä sopivasta liikkumisesta on huolehdittava. Myös tupakoinnin lopettaminen kuuluu osteoporoosin itsehoitoon.

Osteoporoosin lääkehoito

Osteoporoosin lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma, mutta lääkitystä voidaan harkita myös muissa tilanteissa. Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto arvioidaan aina yksilöllisesti ottaen huomioon yksilön henkilökohtaisen murtumariskin.

Lääkehoidon ohella perushoito on tärkeää: riittävästi liikuntaa sekä kalsiumia ja D-vitamiinia.

Estrogeeni ehkäisee osteoporoosia

Myös naissukuhormoni estrogeeni ehkäisee osteoporoosia. Kuitenkaan pelkästään osteoporoosin hoitoon ei käytetä estrogeeniä. Mikäli estrogeenihoito on aiheellista vaihdevuosioireiden vuoksi, ehkäisee se samalla osteoporoosia. Tupakointi voi poistaa oraalisen estrogeenihoidon luuta suojaavan vaikutuksen.

Hoitamaton osteoporoosi

Hoitamaton osteoporoosi altistaa luun murtumille. Vaikeaksi tilanteen tekee juuri se, ettei osteoporoosi mitenkään oireile tai näy ulospäin – ennen kuin luu murtuu. Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä vain luuntiheysmittauksella.

Monella voi olla osteoporoosi täysin tietämättään. Ensimmäinen merkki osteoporoosista on yleensä murtuma selkänikamassa, reisiluussa tai ranteessa. Myös iän myötä tapahtuva pituuden lyhentyminen voi kertoa osteoporoosista.

Osteoporoosi nuorella

Periaatteessa osteoporoosia voi esiintyä kaikenikäisillä. Osteoporoosin esiintyvyys on kuitenkin huomattavasti yleisempää ikääntyneillä, ja ylipäätään yli 50-vuotiailla. Riittämätön kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä vähäinen liikunta voivat kuitenkin altistaa osteoporoosille kenet tahansa.

Osteoporoosi ja liikunta

Tietyt lajit sopivat erityisesti osteoporoosin ehkäisyyn, vaikka kaikki liikunta on aina kotiin päin.

• Lihaskunnon ylläpitäminen on tärkeää, jotta ei kaadu ja tule riskiä murtumille.
• Tärähtelyä ja iskuja aiheuttavat lajit (esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily, voimistelu, yleisurheilu, tanssi, step-aerobic sekä maila- ja pallopelit) taas ovat hyväksi luun kannalta.

Miten tupakointi vaikuttaa osteoporoosiin?

• Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla. Tupakoinnin vaikutus on nähtävissä jo kasvuiässä.
• Tupakointi voi poistaa oraalisen estrogeenihoidon luuta suojaavan vaikutuksen.
• Tupakointi voi heikentää kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta.
• Tupakointi lisää lonkkamurtuman vaaraa jopa 50%.

Kuinka alkoholi vaikuttaa osteoporoosiin?

• Mikäli alkoholin käyttö on runsasta, lisää käyttö riskiä murtumiin kaatumisalttiuden ja vajaaravitsemuksen vuoksi. Luuston mineraalitiheys ei tällöin ennakoi murtumariskiä.
• Vähäinen alkoholin käyttö (alle 3 annosta viikossa) ei näyttäisi olevan haitallista menopaussin ohittaneiden naisten luustolle.