Tämä artikkeli käsittelee munuaisten toimintaa. Sen luettuasi opit munuaisten toiminnasta ja tehtävistä sekä munuaisten vajaatoiminnasta.

Munuaisten vajaatoiminta

  1. Munuaisten vajaatoiminta voi usein olla oireeton tai vähäoireinen.
  2. Munuaisten vajaatoiminta etenee yksilöllisesti.
  3. Kroonista munuaisten vajaatoiminta ei pysty parantamaan, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa ja siksi sen tunnistaminen ja hoidon aloitus ajoissa on tärkeää.

Munuaiset ja munuaisten vajaatoiminta

Munuaisilla on elimistössämme useita elintärkeitä tehtäviä. Niiden tärkein tehtävä on huolehtia kuona-aineiden poistosta ja varmistaa, että elimistölle tärkeitä aineita ei pääse virtsan mukana pois elimistöstä. Munuaisten vajaatoiminnassa nämä toiminnot ovat häiriintyneet ja voivat aiheuttaa erilaisia oireita.

Munuaisista yleisesti

Ihmisellä on kaksi munuaista selkärangan molemmin puolin alimpien kylkiluiden suojassa. Munuaiset muistuttavat muodoltaan papua ja ne painavat yhteensä noin 300 grammaa. Niiden rakenne voidaan jakaa kuori- ja ydinkerrokseen sekä munuaisaltaaseen. Munuaisaltaasta lähtevän virtsanjohtimen kautta virtsa kulkeutuu munuaisista virtsarakkoon, jossa munuaisten suodattamaa virtsaa säilötään ennen sen eritystä. Alkuvirtsaa muodostuu vuorokaudessa noin 180 litraa, josta 99 % palautuu takaisin verenkiertoon ja lopullista virtsaa muodostuu vuorokaudessa 1-2 litraa.

Munuaisten tehtävät

  • Poistavat elimistöstä ylimääräistä nestettä, suoloja, kuona-aineita sekä muita tarpeettomia aineita
  • Huolehtivat, että elimistöstä ei virtsan mukana poistu elimistölle tärkeitä aineita
  • Erittävät hormoneja, joista merkittävimpiä ovat erytropoietiini (EPO) ja reniini
  • Osallistuvat verenpaineen säätelyyn reniinin käynnistämien mekanismien avulla
  • Munuaisten tuottama erytropoietiini, EPO, lisää punasolujen muodostumista ja kypsymistä
  • Säätelevät elimistön happo- ja emästasapainoa
  • Osallistuvat D-vitamiinin aineenvaihduntaan muuttamalla D-vitamiinia aktiiviseen muotoonsa

Munuaisten vajaatoiminta yleisesti

Munuaisten vajaatoiminnassa munuaiset eivät enää kykene suodattamaan kunnolla kuona-aineita verestä ja tällöin nestettä ei poistu riittävästi kehosta. Munuaisten vajaatoiminta voi usein olla oireeton tai vähäoireinen ja sen eteneminen on hyvin yksilöllistä. Munuaisten vajaatoiminnan tunnistaminen ja hoito ajoissa on kuitenkin tärkeää, jotta vajaatoiminnan etenemistä voidaan hidastaa.

Krooninen ja äkillinen munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminta voi ilmaantua äkillisenä tai kehittyä vähitellen. Äkillinen munuaisten vajaatoimintaa ilmaantuu esimerkiksi vaikean tulehduksen, elimistöön joutuneen myrkyn tai nestehukan vuoksi. Vähitellen kehittyvän, eli kroonisen munuaisten vajaatoiminnan taustalla on usein jokin primaarinen munuaistauti tai pitkäaikaissairaus kuten diabetes tai verenpainetauti. Krooninen munuaisten vajaatoiminta on äkillistä vajaatoimintaa yleisempää. Kroonista munuaisten vajaatoimintaa on usein vaikea parantaa, vaikkakin sen etenemistä voidaan oikeanlaisella hoidolla hidastaa.

Munuaisten vajaatoiminnan oireet

Munuaisten vajaatoiminta voi lievänä olla usein oireeton tai vähäoireinen. Usein ensioireet ilmaantuvat vasta, kun munuaisten toiminta on heikentynyt huomattavasti, jopa kymmeneen prosenttiin normaalista. Kun vajaatoiminta on pitkälle edennyt, yleisimpiä oireita ovat väsymys, suorituskyvyn lasku, suonenvedot, levottomat jalat ja turvotus. Vajaatoiminnan myöhäisiä oireita ovat ihon kutina, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja painonlasku.

Munuaisten vajaatoiminta saattaa edetessään aiheuttaa lisäksi muitakin oireita, kuten kohonnutta verenpainetta, anemiaa, päänsärkyä, tuntohäiriöitä, mustelmaherkkyyttä, unettomuutta, mielialamuutoksia, seksuaalista haluttomuutta, impotenssia sekä kuukautiskiertoon liittyviä häiriöitä.

Mikään yksittäinen oire ei kuitenkaan suoraan kerro munuaisten vajaatoiminnasta.

Jos tunnet itsesi sairaaksi tai sinulla on oireita, suosittelemme yhteydenottoa lääkäriin. Lääkäri arvioi tilanteen ja valitsee tarvittavat tutkimukset sekä hoidon. Yllä listatut oireet voivat liittyä myös johonkin muuhun tilaan tai sairauteen.

Munuaisten vajaatoiminnan diagnosointi

Munuaisten toimintaa voidaan tutkia ja seurata veri- ja virtsanäytteiden avulla. Virtsanäyte on perustutkimus, jolla voidaan selvittää yksinkertaisesti munuaisten toimintaa. Monien munuaissairauksien yhteydessä virtsanäytteessä havaitaan punasoluja ja proteiinia, joita virtsassa ei normaalisti esiinny.

Munuaisten puhdistustoimintaa voidaan puolestaan määrittää verikokeen avulla. Verestä mitataan kreatiniinipitoisuus, jonka perusteella voidaan määrittää eGFR-arvo. Se arvioi munuaisten suodattumisnopeutta. Kun eGFR on alle 60 ml/min, puhutaan munuaisten vajaatoiminnasta.

Puhdin kautta voit hakeutua tutkimuksiin ilman lähetettä ja tarvittaessa voit tilata lääkärin konsultaation testien jälkeen.

Verikokeesta analysoidaan myös kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa sekä lisäkilpirauhashormonin pitoisuutta. Myös veren kaliumpitoisuus voi nousta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa.

Munuaisten vajaatoiminnan hoito

Tärkeimpiä tavoitteita munuaisten vajaatoimintaa potevan hoidossa ovat taudin etenemisen hidastaminen, aineenvaihdunnan häiriöiden korjaaminen sekä mahdollisten oireiden hoitaminen. Taudin etenemistä voidaan hidastaa hoitamalla kohonnutta verenpainetta verenpainelääkityksellä, ehkäistä valtimotaudin kehittymistä seuraamalla kolesteroliarvoja sekä rajoittaa proteiinin, fosfaatin ja suolan määrää ruokavaliossa. Proteiinirajoituksella on kuitenkin todettu olevan vain rajallinen hyöty vajaatoiminnan etenemisen hidastamisessa.

Vajaatoiminnasta johtuvia aineenvaihdunnan häiriöitä seurataan laboratoriokokeilla, joissa selvitetään elimistön neste- ja suolatasapainoa. Aineenvaihdunnan häiriöitä hoidetaan ruokavalion muutoksilla sekä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteiden avulla. Myös raudan saannista tulee huolehtia, sillä munuaisten vajaatoimintaan liittyy usein anemiaa. Joissakin tapauksissa on tarpeen käyttää suoneen annosteltavaa rautaa.

Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa dialyysihoidot pyritään aloittamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta oireet eivät ehdi kehittyä radikaalisti. Myös munuaissiirto on on hoitokeino loppuvaiheessa olevan vajaatoiminnan tapauksessa.

Munuaisten vajaatoiminta ja ruokavalio

Oikeanlainen ruokavalio on tärkeä osa munuaisten vajaatoiminnan etenemisen hidastamisessa. Ruokavalio on hyvin yksilöllistä ja voi muuttua vajaatoiminnan edetessä. Vajaatoimintaa potevan on hyvä kiinnittää huomiota ruokavaliossaan etenkin suolan käyttöön ja fosforin saantiin. Vähäsuolainen ruokavalio on avainasemassa vajaatoiminnan kaikissa vaiheissa ja suolaa saisi saada ruokavaliosta korkeintaan 5 grammaa päivässä. Fosforia saadaan ruokavaliosta maitotuotteista, täysjyväviljasta ja lihatuotteista. Erityisesti vajaatoiminnan kannalta olisi syytä välttää lisäainefosforia, jota käytetään monessa teollisessa elintarvikkeessa, kuten lihajalosteissa.

Munuaisten vajaatoiminta ja anemia (renaalinen anemia)

Munuaisten vajaatoiminnan seurauksena voi kehittyä anemia (renaalinen anemia). Tämä johtuu siitä, että munuaisten kyky tuottaa erytropoietiinihormonia heikkenee ja tällöin punasolujen muodostuminen vähenee. Koska sellaisia ruokia, jotka sisältävät myös paljon rautaa, joudutaan fosforin vuoksi rajoittamaan, pitää raudan saantiin kiinnittää erityistä huomiota. Renaalinen anemia vaatii usein synteettisen erytropoietiini-hoidon.

Teksti

Kirjoittajan avatar


Päivitetty: 01.09.2022

Onko sinulla kokemuksia aiheesta, joita haluaisit jakaa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.