Fosfaatti on tärkeä hivenaine, jota tarvitaan luuston ja hampaiden hyvinvointiin, perintötekijöiden rakentamiseen ja entsyymien toimintaan.
Fosfaatti – Fosfori on elimistön toiseksi runsain kivennäisaine
Fosfaatti on suositusten rajoissa elimistölle hyvin tärkeää, mutta sen liikasaanti erityisesti pitkälle prosessoiduista ruoista voi aiheuttaa terveysongelmia.
Fosfaatti lyhyesti
- Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi.
- Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa.
- Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi.
- Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet.
Fosfori ja fosfaatti
Fosfori on elimistön toiseksi runsain kivennäisaine, jota tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Elimistössä lähes kaikki fosforit yhdistyvät hapen kanssa muodostaen fosfaattia.
Fosfaatti on terveyshyödyistään huolimatta kiistanalainen aine. Erityisesti lisätyn fosfaatin vaikutukset terveydelle ovat epäselviä.
Fosfaatin merkitys ihmiselle
Fosfaatti on ihmiselle elintärkeää. Se osallistuu solujen energiantuotantoon, kehon happo-emäs-tasapainon sääntelyyn ja on osana solukalvostojen rakennetta. Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi. Se on myös välttämätöntä luiden ja hampaiden muodostumiselle.
Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa. Loput sijaitsevat pääasiassa soluissa. Fosfaattia saadaan ravinnosta ja se erittyy munuaisten kautta. Fosfaatin imeytymistä heikentävät rasvahapot, rauta ja magnesium sekä fytaatit, jotka sitovat myös kalsiumia, rautaa ja magnesiumia imeytymättömään muotoon.
Fosfaatin lähteet ja saantisuositukset
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Yleinen elintarvikkeiden lisäaineiden asiantuntijakomitea (JEFCA) on määritellyt fosfaatin korkeimmaksi siedettäväksi päiväsaanniksi 70 mg/painokilo. EU-alueella fosfaatille ei ole asetettu turvallisen käytön ylärajaa tieteellisen näytön puutteen vuoksi. Valtaosan terveistä aikuisista on kuitenkin todettu sietävän hyvin fosforin saantia 3000 mg:aan/vrk asti.
Monet elintarvikkeet sisältävät luonnostaan merkittäviä määriä fosfaattia. Luontainen fosfaatti on suurimmaksi osaksi orgaanista fosfaattia, joka imeytyy noin puolet heikommin kuin lisäaineena käytetty epäorgaaninen fosfaatti.
Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet. Fosfaatin puutos on harvinaista ja liittyy yleensä aineenvaihduntasairauksiin tai aliravitsemustilaan.
Lisäainefosfaattia käytetään muun muassa lihatuotteissa ja kolajuomissa. Lisätty fosfaatti merkitään E-koodeilla E450, E451 ja E452. Monista sulatejuustoista fosfaatti löytyy nimellä sulatesuola.
Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi. Pohjoismaissa on epäilty, että erityisesti nuorilla fosfaattialtistus saattaa ylittää suositellun enimmäisarvon. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan nykyisellä fosfaatin saannilla ei kuitenkaan ole osoitettu olevan haittavaikutuksia. Fosfaatti on silti luokiteltu lisäaineeksi, josta tarvitaan lisää tutkimusta.
Fosfaatti tutkimus
Puhdin kautta voit tilata fosfaatin tutkimuksen fS-Pi ilman lähetettä. Puhdin kautta saat tutkimukset ilman lääkärin lähetettä, ja voit tilata tarvittaessa erikseen lääkärin etäkonsultaation suoraan tulosraportilta.
Fosfaatti viitearvot fS-Pi
Fosfaatin tutkimuksen fS-Pi viitearvot on esitetty taulukossa:
naiset | 0,85-1,50 mmol/l |
miehet, 18-49 v. | 0,75-1,65 mmol/l |
miehet yli 50 v. | 0,75-1,35 mmol/l |
Viitearvot vaihtelevat laboratorioittain ja tutkimusten analysointimenetelmästä riippuen.
Matala fosfaattiarvo (hypofosfatemia)
Fosfaatin alentunutta plasmapitoisuutta kutsutaan hypofosfatemiaksi. Se on lieväasteisena melko yleinen sairaalapotilailla. Tavallisimpia syitä ovat tilat, joissa fosfaattia siirtyy solun ulkoisesta tilasta solujen sisään. Tämän voi aiheuttaa glukoosin tai muun hiilihydraatin runsas anto, insuliinin vaikutus tai hengitysperäinen elimistön nesteiden liiallinen emäksisyys (respiratorinen alkaloosi).
Muita mahdollisia syitä matalalle fosfaattipitoisuudelle ovat mm.:
- D-vitamiinin puutos
- lisäkilpirauhasten liikatoiminta
- Fanconin syndrooma
- osteomalasia (luunpehmennystauti)
- oksentelu, ripuli tai aliravitsemus
- imeytymishäiriöt
- fosfaattia sitovien antasidien (happolääkkeiden) käyttö
- diabeettisen ketoasidoosin hoito insuliinilla.
Korkea fosfaattiarvo (hyperfosfatemia)
Fosfaatin kohonnutta plasmapitoisuutta kutsutaan hyperfosfatemiaksi. Se voi johtua mm. seuraavista syistä:
- fosfaatin liiallinen saanti ravinnosta
- D-vitamiinin yliannostelu
- munuaisten akuutti tai krooninen vajaatoiminta
- lisäkilpirauhasten vajaatoiminta
- pseudohypoparatyreoosi (lisäkilpirauhasten vajaatoiminnan kaltainen tila)
- akromegalia (kasvuhormonin liikaeritys)
- asidoosi (elimistön liiallinen happamoituminen)
- rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio)
- hemolyysi (punasolujen hajoaminen)
- hoidettu leukemia tai lymfooma
- sarkoidoosi
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Aikuisille suositeltu päivittäinen sinkin saantisuositus vaihtelee 7-11 milligramman välillä riippuen sukupuolesta ja iästä. Raskaana oleville ja imettäville naisille suositus on hieman korkeampi. Sinkin liikasaanti voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joten päivittäisen saannin tulisi pysyä alle 25 milligrammassa.
Sinkin vaikutusajankohta voi vaihdella yksilöllisesti, mutta yleensä sen vaikutukset alkavat tuntua muutaman päivän kuluessa säännöllisestä käytöstä. Esimerkiksi flunssan oireiden lievittymisessä sinkki voi alkaa vaikuttaa jo 24 tunnin sisällä käytön aloittamisesta, jos sitä otetaan riittävä määrä heti oireiden alkaessa.
Aikuisille suositeltu päivittäinen magnesiumin saanti vaihtelee sukupuolen ja iän mukaan. Yleensä aikuisille miehille suositellaan 350 mg ja naisille 280 mg magnesiumia päivässä. Raskaana olevien ja imettävien naisten tarve voi olla suurempi. On tärkeää huomioida, että magnesiumin tarve voi vaihdella yksilöllisten tekijöiden, kuten terveydentilan ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.
Kaliumtason nousu veressä riippuu monista tekijöistä, kuten ruokavaliosta, terveydentilasta ja mahdollisista lääkityksistä. Yleensä kaliumtason korjaaminen ruokavaliomuutosten kautta voi näkyä verikokeissa muutaman päivän kuluessa. Jos kaliumin saanti on ollut riittämätöntä pitkään, tason normalisoituminen voi kestää kauemmin.
Aikuisille suositeltu natriumin saanti on noin 2300 milligrammaa päivässä, mikä vastaa noin teelusikallista suolaa. Liiallinen natriumin saanti voi kuitenkin lisätä verenpainetta ja riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. On tärkeää tasapainottaa natriumin saanti ja varmistaa, että se ei ylitä suositeltuja rajoja.
Seleenin ottamisen ajankohta voi vaikuttaa sen imeytymiseen ja hyötyihin. Yleisesti ottaen seleeni kannattaa ottaa aterian yhteydessä, sillä ruoka parantaa sen imeytymistä. On suositeltavaa nauttia seleeniä osana tasapainoista ruokavaliota, joka sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Tämä auttaa varmistamaan, että saat seleenistä maksimaalisen hyödyn. Lisäksi on hyvä huomioida, että seleenin ottaminen iltaisin voi häiritä unta joillakin ihmisillä, joten aamupäivä tai aikainen iltapäivä voi olla parempi ajankohta sen nauttimiselle.
Aikuisen ihmisen suositeltu kaliumin saanti on noin 3,1–3,5 milligrammaa päivässä. Tämä määrä voi vaihdella iän, sukupuolen ja terveydentilan mukaan. Riittävä kaliumin saanti on tärkeää, sillä se auttaa ylläpitämään normaalia verenpainetta, lihasten toimintaa ja hermoston terveyttä. Kaliumia saadaan pääasiassa hedelmistä, vihanneksista ja täysjyväviljoista.
Aikuisille suositeltu jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä. Raskaana oleville ja imettäville naisille suositus on korkeampi, noin 175-200 mikrogrammaa päivässä. Jodin saanti varmistetaan yleensä jodioitua suolaa käyttämällä ja syömällä jodia sisältäviä elintarvikkeita, kuten kalaa ja maitotuotteita.
Aikuisen ihmisen tulisi saada päivittäin noin 800 mg kalsiumia. Tämä määrä voi vaihdella iän, sukupuolen ja elämäntilanteen, kuten raskauden tai imetyksen, mukaan. Kalsium on tärkeä mineraali, joka vahvistaa luita ja hampaita, ja auttaa lihasten sekä hermoston toiminnassa. Riittävä kalsiumin saanti on tärkeää erityisesti kasvuiässä sekä vanhuksille, joiden kalsiumin imeytyminen heikkenee iän myötä.
Kaliumin puute voi ilmetä monina oireina, kuten väsymyksenä, lihaskramppeina, lihasheikkoutena ja sydämen rytmihäiriöinä. Joissakin tapauksissa voi esiintyä myös ummetusta tai tunnottomuutta. Kaliumin puutteen vakavuus ja oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen, ja ne voivat kehittyä vähitellen. On tärkeää tunnistaa nämä oireet ajoissa ja hakeutua tarvittaessa lääkärin hoitoon.
Magnesium on elintärkeä mineraali, joka osallistuu yli 300 entsyymireaktion toimintaan kehossa, tukien muun muassa lihasten ja hermojen toimintaa, energiantuotantoa ja elektrolyyttitasapainoa. Magnesium auttaa myös ylläpitämään normaalia sydämen rytmiä ja on tärkeä luuston ja hampaiden terveydelle. Lisäksi se voi auttaa hallitsemaan verenpainetta ja on tutkittu sen vaikutuksia stressin ja ahdistuksen lievittämisessä.
Aikuisen suositeltu päivittäinen kromin saanti on noin 25-35 mikrogrammaa. Kromi on tärkeä hivenaine, joka edistää makroravinteiden aineenvaihduntaa ja insuliinin toimintaa kehossa. Kromin saanti turvataan yleensä monipuolisella ruokavaliolla.
Mangaani voi vaikuttaa talousveden laatuun antamalla sille metallisen maun ja värjäämällä veden ruskeaksi, mikä voi aiheuttaa värjäytymiä vaatteille ja kodinkoneille. Mangaanipitoisuuden ollessa korkea, vesi voi myös olla terveydelle haitallista, erityisesti lapsille ja raskaana oleville.
D-vitamiini – Suositus, lähteet, viitearvot ja puutos
D-vitamiinia saadaan kesällä varastoon auringonvalosta, mutta varastot eivät yksinään riitä koko pitkää talvikautta.
Osteoporoosi – Oireet, yleisyys, ehkäisy ja hoito
Osteoporoosi vaikuttaa luun lujuuteen, mikä voi aiheuttaa luiden helpompaa murtumista. Osteoporoosin riskiin voi vaikuttaa erityisesti liikunnalla ja riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla.
Parathormoni säätelee kalsiumin aineenvaihduntaa
Parathormoni erittyy lisäkilpirauhasista, ja sen tehtävä on säädellä kalsiumin pitoisuutta veressä.
Rauta (Fe) vaikuttaa jaksamiseen, hyvinvointiin ja mielialaan
Rauta on elimistölle välttämätöntä. Sillä on rooli useissa kehon toiminnoissa. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on hapen kuljettaminen tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen ja lihaksiin.
Kalsium – Lähteet, saantisuositus, tutkimus ja viitearvot
Riittävä kalsiumin saanti kannattaa huomioida jo nuorena ja läpi elämän, sillä se on tehokas keino välttää osteoporoosi.
Magnesium – Hyödyt, lähteet, suositus, mittaus ja puute
Erityisesti paljon liikkuvan kannattaa kiinnittää huomiota riittävään magnesiumin saantiin. Magnesium tukee lihasten ja luuston hyvinvointia.
Artikkeli päivitetty:
2 syyskuun 2024