Fosfori on elimistön toiseksi runsain kivennäisaine, jota tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Elimistössä lähes kaikki fosforit yhdistyvät hapen kanssa muodostaen fosfaattia.

Fosfaatti on terveyshyödyistään huolimatta kiistanalainen aine. Erityisesti lisätyn fosfaatin vaikutukset terveydelle ovat epäselviä. Liiallisen fosfaatinsaannin on arveltu olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaissairauksien pahenemiseen.

  • Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi.
  • Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa.
  • Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi.
  • Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet.
  • Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi.
  • Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa.
  • Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi.
  • Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet.

Fosfori on elimistön toiseksi runsain kivennäisaine, jota tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Elimistössä lähes kaikki fosforit yhdistyvät hapen kanssa muodostaen fosfaattia.

Fosfaatti on terveyshyödyistään huolimatta kiistanalainen aine. Erityisesti lisätyn fosfaatin vaikutukset terveydelle ovat epäselviä. Liiallisen fosfaatinsaannin on arveltu olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaissairauksien pahenemiseen.

Tässä artikkelissa kerromme fosfaatin merkityksestä elimistölle, fosfaatin saantisuosituksista, fosfaattiarvojen testaamisesta sekä fosfaattiarvojen vaikutuksesta terveydentilaan.

Fosfaatin merkitys ihmiselle

Fosfaatti on ihmiselle elintärkeää. Se osallistuu solujen energiantuotantoon, kehon happo-emäs-tasapainon sääntelyyn ja on osana solukalvostojen rakennetta. Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi. Se on myös välttämätöntä luiden ja hampaiden muodostumiselle.

Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa. Loput sijaitsevat pääasiassa soluissa. Fosfaattia saadaan ravinnosta ja se erittyy munuaisten kautta. Fosfaatin imeytymistä heikentävät rasvahapot, rauta ja magnesium sekä fytaatit, jotka sitovat myös kalsiumia, rautaa ja magnesiumia imeytymättömään muotoon.

Fosfaatin lähteet ja saantisuositukset

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Yleinen elintarvikkeiden lisäaineiden asiantuntijakomitea (JEFCA) on määritellyt fosfaatin korkeimmaksi siedettäväksi päiväsaanniksi 70 mg/painokilo. EU-alueella fosfaatille ei ole asetettu turvallisen käytön ylärajaa tieteellisen näytön puutteen vuoksi. Valtaosan terveistä aikuisista on kuitenkin todettu sietävän hyvin fosforin saantia 3000 mg:aan/vrk asti.

Monet elintarvikkeet sisältävät luonnostaan merkittäviä määriä fosfaattia. Luontainen fosfaatti on suurimmaksi osaksi orgaanista fosfaattia, joka imeytyy noin puolet heikommin kuin lisäaineena käytetty epäorgaaninen fosfaatti.

Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet. Fosfaatin puutos on harvinaista ja liittyy yleensä aineenvaihduntasairauksiin tai aliravitsemustilaan.

Lisäainefosfaattia käytetään muun muassa lihatuotteissa ja kolajuomissa. Lisätty fosfaatti merkitään E-koodeilla E450, E451 ja E452.  Monista sulatejuustoista fosfaatti löytyy nimellä sulatesuola.

Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi. Pohjoismaissa on epäilty, että erityisesti nuorilla fosfaattialtistus saattaa ylittää suositellun enimmäisarvon. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan nykyisellä fosfaatin saannilla ei kuitenkaan ole osoitettu olevan haittavaikutuksia. Fosfaatti on silti luokiteltu lisäaineeksi, josta tarvitaan lisää tutkimusta.

Milloin fosfaatin määrä kannattaa testata?

Fosfaatin määrän elimistössään voi testata helposti verikokeella, mikäli epäilee saavansa ravinnosta liikaa fosfaattia. Liika fosfaatin saanti on todennäköistä, mikäli kuluttaa runsaasti prosessoituja tuotteita, joihin on lisätty fosfaattia.

Fosfaatin määrä plasmassa selvitetään myös seuraavien sairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa:

  • Lisäkilpirauhasen sairaudet
  • D-vitamiinin aineenvaihduntahäiriöt
  • Luusairaudet
  • Munuaisten vajaatoiminta

Lisäksi fosfaattiarvoja seurataan letkuruokinnassa olevilla potilailla.

Verinäyte otetaan yleensä paaston jälkeen, sillä ateriat vaikuttavat fosfaattiarvoihin.

Mistä voin tilata fosfaattitestin?

Voit tilata fosfaatin mittauksen Puhdin verkkokaupasta. Kaikki Puhdin testit ovat tilattavissa ilman lääkärin lähetettä.

Viitearvot

Verinäytteestä tehtävän fosfaattitutkimuksen (fS-Pi, fP-Pi)) viitearvot ovat naisilla 0.85 – 1.50 mmol/l, alle 50-vuotiailla miehillä 0.75 – 1.65 mmol/l ja yli 50-vuotiailla miehillä 0.75 – 1.35 mmol/l.

Lapsilla viitearvot vaihtelevat iän mukaan seuraavasti:

Ikä Viitearvo Yksikkö
<1 kk 1.50 – 2.60 mmol/l
1-6 kk 1.50 – 2.50 mmol/l
7 kk – 1v 1.30 – 2.20 mmol/l
2 v – 12 v 1.20 – 1.80 mmol/l
13-16 v 1.10 – 1.80 mmol/l

Matala fosfaattiarvo

Fosfaatin alentunutta plasmapitoisuutta kutsutaan hypofosfatemiaksi. Se on lieväasteisena melko yleinen sairaalapotilailla. Tavallisimpia syitä ovat tilat, joissa fosfaattia siirtyy solun ulkoisesta tilasta solujen sisään. Tämän voi aiheuttaa glukoosin tai muun hiilihydraatin runsas anto, insuliinin vaikutus tai hengitysperäinen elimistön nesteiden liiallinen emäksisyys (respiratorinen alkaloosi).

Muita mahdollisia syitä matalalle fosfaattipitoisuudelle ovat mm.:

  • D-vitamiinin puutos
  • lisäkilpirauhasten liikatoiminta
  • Fanconin syndrooma
  • osteomalasia (luunpehmennystauti)
  • oksentelu, ripuli tai aliravitsemus
  • imeytymishäiriöt
  • fosfaattia sitovien antasidien (happolääkkeiden) käyttö
  • diabeettisen ketoasidoosin hoito insuliinilla

Korkea fosfaattiarvo

Fosfaatin kohonnutta plasmapitoisuutta kutsutaan hyperfosfatemiaksi. Se voi johtua mm. seuraavista syistä:

  • fosfaatin liiallinen saanti ravinnosta
  • D-vitamiinin yliannostelu
  • munuaisten akuutti tai krooninen vajaatoiminta
  • lisäkilpirauhasten vajaatoiminta
  • pseudohypoparatyreoosi (lisäkilpirauhasten vajaatoiminnan kaltainen tila)
  • akromegalia (kasvuhormonin liikaeritys)
  • asidoosi (elimistön liiallinen happamoituminen)
  • rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio)
  • hemolyysi (punasolujen hajoaminen)
  • hoidettu leukemia tai lymfooma
  • sarkoidoosi

Lähteet

European Food Safety Authority (EFSA): Assessment of one published review on health risks associated with phosphate additives in food. EFSA Journal 2013;11(11):3444.

Evira: Elintarvikkeiden lisäaineet – riskiprofiili. Eviran tutkimuksia 2/2018

Dhingra R, Sullivan LM, Fox CS, Wang TJ, D’Agostino RB Sr, Gaziano JM, Vasan RS: Relations of serum phosphorus and calcium levels to the incidence of cardiovascular disease in the community. Arch Intern Med. 2007 May 14;167(9):879-85.

Huslab: Fosfaatti, epäorgaaninen, plasmasta. Viitattu 29.6.2018

Ritz E, Hahn K, Ketteler M, Kuhlmann M, Mann J. (2012). Phosphate Additives in Food—a Health Risk. Deutsches Ärzteblatt International 109(4), 49-55.

Synlab: Fosfaatti, epäorgaaninen. Viitattu 28.6.2018

WebMD: What is a Phosphate Blood Test? Viitattu 29.6.2018

Fosfori on elimistön toiseksi runsain kivennäisaine, jota tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Elimistössä lähes kaikki fosforit yhdistyvät hapen kanssa muodostaen fosfaattia.

Fosfaatti on terveyshyödyistään huolimatta kiistanalainen aine. Erityisesti lisätyn fosfaatin vaikutukset terveydelle ovat epäselviä. Liiallisen fosfaatinsaannin on arveltu olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaissairauksien pahenemiseen.

Tässä artikkelissa kerromme fosfaatin merkityksestä elimistölle, fosfaatin saantisuosituksista, fosfaattiarvojen testaamisesta sekä fosfaattiarvojen vaikutuksesta terveydentilaan.

Fosfaatin merkitys ihmiselle

Fosfaatti on ihmiselle elintärkeää. Se osallistuu solujen energiantuotantoon, kehon happo-emäs-tasapainon sääntelyyn ja on osana solukalvostojen rakennetta. Fosfaattia tarvitaan solun toimintojen sääntelyyn, entsyymien aktivointiin ja DNA:n rakennusaineeksi. Se on myös välttämätöntä luiden ja hampaiden muodostumiselle.

Elimistön fosfaatista yli 80 % on luustossa. Loput sijaitsevat pääasiassa soluissa. Fosfaattia saadaan ravinnosta ja se erittyy munuaisten kautta. Fosfaatin imeytymistä heikentävät rasvahapot, rauta ja magnesium sekä fytaatit, jotka sitovat myös kalsiumia, rautaa ja magnesiumia imeytymättömään muotoon.

Fosfaatin lähteet ja saantisuositukset

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Yleinen elintarvikkeiden lisäaineiden asiantuntijakomitea (JEFCA) on määritellyt fosfaatin korkeimmaksi siedettäväksi päiväsaanniksi 70 mg/painokilo. EU-alueella fosfaatille ei ole asetettu turvallisen käytön ylärajaa tieteellisen näytön puutteen vuoksi. Valtaosan terveistä aikuisista on kuitenkin todettu sietävän hyvin fosforin saantia 3000 mg:aan/vrk asti.

Monet elintarvikkeet sisältävät luonnostaan merkittäviä määriä fosfaattia. Luontainen fosfaatti on suurimmaksi osaksi orgaanista fosfaattia, joka imeytyy noin puolet heikommin kuin lisäaineena käytetty epäorgaaninen fosfaatti.

Suomalaisten tärkeimpiä luontaisen fosfaatin lähteitä ovat maitotuotteet ja viljavalmisteet. Fosfaatin puutos on harvinaista ja liittyy yleensä aineenvaihduntasairauksiin tai aliravitsemustilaan.

Lisäainefosfaattia käytetään muun muassa lihatuotteissa ja kolajuomissa. Lisätty fosfaatti merkitään E-koodeilla E450, E451 ja E452.  Monista sulatejuustoista fosfaatti löytyy nimellä sulatesuola.

Fosfaatin saanti on kasvanut 1990-luvulta vuoteen 2012 mennessä kaksinkertaiseksi. Pohjoismaissa on epäilty, että erityisesti nuorilla fosfaattialtistus saattaa ylittää suositellun enimmäisarvon. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan nykyisellä fosfaatin saannilla ei kuitenkaan ole osoitettu olevan haittavaikutuksia. Fosfaatti on silti luokiteltu lisäaineeksi, josta tarvitaan lisää tutkimusta.

Milloin fosfaatin määrä kannattaa testata?

Fosfaatin määrän elimistössään voi testata helposti verikokeella, mikäli epäilee saavansa ravinnosta liikaa fosfaattia. Liika fosfaatin saanti on todennäköistä, mikäli kuluttaa runsaasti prosessoituja tuotteita, joihin on lisätty fosfaattia.

Fosfaatin määrä plasmassa selvitetään myös seuraavien sairauksien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa:

  • Lisäkilpirauhasen sairaudet
  • D-vitamiinin aineenvaihduntahäiriöt
  • Luusairaudet
  • Munuaisten vajaatoiminta

Lisäksi fosfaattiarvoja seurataan letkuruokinnassa olevilla potilailla.

Verinäyte otetaan yleensä paaston jälkeen, sillä ateriat vaikuttavat fosfaattiarvoihin.

Mistä voin tilata fosfaattitestin?

Voit tilata fosfaatin mittauksen Puhdin verkkokaupasta. Kaikki Puhdin testit ovat tilattavissa ilman lääkärin lähetettä.

Viitearvot

Verinäytteestä tehtävän fosfaattitutkimuksen (fS-Pi, fP-Pi)) viitearvot ovat naisilla 0.85 – 1.50 mmol/l, alle 50-vuotiailla miehillä 0.75 – 1.65 mmol/l ja yli 50-vuotiailla miehillä 0.75 – 1.35 mmol/l.

Lapsilla viitearvot vaihtelevat iän mukaan seuraavasti:

Ikä Viitearvo Yksikkö
<1 kk 1.50 – 2.60 mmol/l
1-6 kk 1.50 – 2.50 mmol/l
7 kk – 1v 1.30 – 2.20 mmol/l
2 v – 12 v 1.20 – 1.80 mmol/l
13-16 v 1.10 – 1.80 mmol/l

Matala fosfaattiarvo

Fosfaatin alentunutta plasmapitoisuutta kutsutaan hypofosfatemiaksi. Se on lieväasteisena melko yleinen sairaalapotilailla. Tavallisimpia syitä ovat tilat, joissa fosfaattia siirtyy solun ulkoisesta tilasta solujen sisään. Tämän voi aiheuttaa glukoosin tai muun hiilihydraatin runsas anto, insuliinin vaikutus tai hengitysperäinen elimistön nesteiden liiallinen emäksisyys (respiratorinen alkaloosi).

Muita mahdollisia syitä matalalle fosfaattipitoisuudelle ovat mm.:

  • D-vitamiinin puutos
  • lisäkilpirauhasten liikatoiminta
  • Fanconin syndrooma
  • osteomalasia (luunpehmennystauti)
  • oksentelu, ripuli tai aliravitsemus
  • imeytymishäiriöt
  • fosfaattia sitovien antasidien (happolääkkeiden) käyttö
  • diabeettisen ketoasidoosin hoito insuliinilla

Korkea fosfaattiarvo

Fosfaatin kohonnutta plasmapitoisuutta kutsutaan hyperfosfatemiaksi. Se voi johtua mm. seuraavista syistä:

  • fosfaatin liiallinen saanti ravinnosta
  • D-vitamiinin yliannostelu
  • munuaisten akuutti tai krooninen vajaatoiminta
  • lisäkilpirauhasten vajaatoiminta
  • pseudohypoparatyreoosi (lisäkilpirauhasten vajaatoiminnan kaltainen tila)
  • akromegalia (kasvuhormonin liikaeritys)
  • asidoosi (elimistön liiallinen happamoituminen)
  • rabdomyolyysi (lihaskudoksen äkillinen vaurio)
  • hemolyysi (punasolujen hajoaminen)
  • hoidettu leukemia tai lymfooma
  • sarkoidoosi

Lähteet

European Food Safety Authority (EFSA): Assessment of one published review on health risks associated with phosphate additives in food. EFSA Journal 2013;11(11):3444.

Evira: Elintarvikkeiden lisäaineet – riskiprofiili. Eviran tutkimuksia 2/2018

Dhingra R, Sullivan LM, Fox CS, Wang TJ, D’Agostino RB Sr, Gaziano JM, Vasan RS: Relations of serum phosphorus and calcium levels to the incidence of cardiovascular disease in the community. Arch Intern Med. 2007 May 14;167(9):879-85.

Huslab: Fosfaatti, epäorgaaninen, plasmasta. Viitattu 29.6.2018

Ritz E, Hahn K, Ketteler M, Kuhlmann M, Mann J. (2012). Phosphate Additives in Food—a Health Risk. Deutsches Ärzteblatt International 109(4), 49-55.

Synlab: Fosfaatti, epäorgaaninen. Viitattu 28.6.2018

WebMD: What is a Phosphate Blood Test? Viitattu 29.6.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *