Verenkiertoelimistön tehtävä on kuljettaa verta, happea ja solujen rakennusaineita ympäri kehoa. Verenkiertojärjestelmän keskeiset osat ovat sydän, valtimot, hiussuonet ja laskimot.

Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.

  • Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.
  • Sairaudet, jotka heikentävät verenkiertoelimistön normaalia toimintaa, kutsutaan sydän- ja verisuonitaudeiksi.
  • Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt.
  • Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus.
  • Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.
  • Sairaudet, jotka heikentävät verenkiertoelimistön normaalia toimintaa, kutsutaan sydän- ja verisuonitaudeiksi.
  • Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt.
  • Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus.

Verenkiertoelimistön tehtävä on kuljettaa verta, happea ja solujen rakennusaineita ympäri kehoa. Verenkiertojärjestelmän keskeiset osat ovat sydän, valtimot, hiussuonet ja laskimot.

Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.

Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt merkittävästi 70-luvulta lähtien. Siitä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat yhä vajaan puolet työikäisten kuolemista Suomessa.

Tässä artikkelissa kerromme yleisimmistä sydän- ja verisuonitaudeista. Kerromme myös, miten sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan.

Mistä verenkiertoelimistö koostuu?

Sydän, valtimot, laskimot ja hiussuonet ovat verenkiertoelimistön keskeiset osat. Sydän pumppaa laskimoista saapuvan veren valtimoihin ja hiussuoniin, joissa tapahtuu aineiden vaihto veren ja solujen välillä. Veri kerääntyy hiussuonista laskimoihin. Laskimot kuljettavat verta takaisin sydämeen.

Sydämen vasen kammio pumppaa veren ääreisverenkiertoon eli suureen verenkiertoon, josta veri palautuu laskimoiden kautta sydämen oikeaan eteiseen ja siitä edelleen oikeaan kammioon. Oikea kammio pumppaa veren keuhkoverenkiertoon eli pieneen verenkiertoon. Tällöin veri kiertää keuhkovaltimoiden, keuhkorakkuloiden pinnalla olevien hiussuonten ja keuhkolaskimoiden kautta sydämen vasempaan eteiseen.

Valtimoverenkierto kuljettaa kudoksiin happea ja energia- sekä rakennusaineita. Laskimoverenkierto kuljettaa aineenvaihdunnan tuottaman hiilidioksidin ja muut kuona-aineet soluista pois.

Mitä ovat sydän- ja verisuonitaudit?

Sairaudet, jotka heikentävät verenkiertoelimistön normaalia toimintaa, kutsutaan sydän- ja verisuonitaudeiksi.

Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt.

Suomessa alueelliset erot sydän- ja verisuonitautisairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovat suuret. Myös sosioekonomiset erot ovat suuret, sillä pienempien tulojen ryhmissä on suurempi riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin.

Sepelvaltimotautia esiintyy Lounais-Suomeen verrattuna lähes puolitoistakertaisesti Itä- ja Koillis-Suomessa.

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. 1960-luvulla suomalaiset olivat maailman kärkisijalla keski-ikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa. 2000-luvun alussa keski-ikäisten miesten sepelvaltimokuolleisuus kuitenkin väheni noin viidenneksen kärkisijasta.

Nykyisin sepelvaltimotautiin kuolee vuosittain runsaat 12 000 suomalaista. Elintapojen kohentuminen ja sairauden ennaltaehkäisy sekä hoito ovat ajan saatossa vaikuttaneet sepelvaltimotaudin vähenemiseen.

Ihmisellä on kaksi sepelvaltimoa: oikea ja vasen. Niiden tehtävä on huolehtia sydänlihaksen hapensaannista ja riittävästi ravitsemuksesta.

Sepelvaltimoverenkierron heikkenemisen yleisin syy on valtimotauti eli ateroskleroosi, joka vaurioittaa sepelvaltimoita.

Sepelvaltimotaudin aiheuttavia riskitekijöitä ovat tupakointi, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli ja diabetes.

Sepelvaltimotautia voidaan ehkäistä vähentämällä riskitekijöitä. Ruokavaliossa on huomioitava energiamäärä ja rasvojen laatu. Ruokavalion tulisi sisältää paljon kasviksia ja vihanneksia sekä sopivasti proteiinia. Nopeat hiilihydraatit kuten vaalea vehnä korvataan täysjyvätuotteilla ja kova rasva pehmeällä rasvalla. Terveellinen painonhallinta ja diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnan sekä ruokavalion avulla ehkäisevät sepelvaltimotaudin syntyä.

Harhakäsitys on se, että riskitekijöiden vähentäminen koskettaa vain iäkkäämpää väestöä. Nuorella iällä riskitekijöiden vähentämisellä on huomattava vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin myöhemmällä iällä.

Taudin tavallisin oire on rintakipu, jota ilmenee ruumiillisessa rasituksessa esimerkiksi reippaasti liikkuessa. Kipu tuntuu yleensä rinnan keskivaiheilla ahdistavana tai puristavana. Joskus oireena saattaa ilmeitä ohimenevää hengenahdistusta ilman rintakipua sekä uupumista ja huonovointisuutta.

Joissakin tapauksissa sepelvaltimotaudin ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti eli äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa.

Mikäli sepelvaltimotauti todetaan, ovat taudin ehkäisytoimet erittäin tärkeitä, koska taudilla on etenemistaipumus. Elämäntapoja muuttamalla, lääkityksen aloittaminen ja säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää taudin etenemistä ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita.

Lääkehoito aloitetaan asetyylisalisyylihappolääkkeellä, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Nitroa voidaan käyttää rintakivun lievittämiseen. Usein myös kolesterolilääkitys aloitetaan, jotta veren kolesterolipitoisuus saadaan laskemaan.

Mikäli lääkityksen avulla taudin oireet eivät lievity tai jos taudin laatu sitä vaatii, vaihtoehtoinen hoitokeino on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus.

Kohonnut verenpaine

Kohonnut verenpaine eli verenpainetauti on yksi yleisimmistä kansantaudeista Suomessa. Verenpaineen kohoaminen on yleistä 40 ikävuodesta ylöspäin, ja siihen vaikuttavat perimä ja elintavat.

Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg.

Verenpainetta ei juurikaan voi tuntea, mutta se voidaan mitata verenpainemittarilla. Korkeakaan verenpaine ei välttämättä aiheuta mitään oireita, minkä takia kohonnutta verenpainetta usein kutsutaan hiljaiseksi tappajaksi.

Verenpaine kannattaa aika ajoin mitata, jotta mahdolliset muutokset verenpaineessa huomioidaan riittävän ajoissa.

Kohonneeseen verenpaineeseen voidaan vaikuttaa vähentämällä suolan ja liiallisen alkoholin käyttöä sekä ylipainoa.

Lue lisää verenpaineesta aihetta käsittelevästä artikkelistamme.

Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminnassa sydämen pumppaustoiminto heikkenee eli se ei pysty pumppaamaan normaalisti verta elimistöön. Vajaatoiminta on oireyhtymä, joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta. Sydämen vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta yli 75-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.

Sydämen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti ja kohonnut verenpaine. Ajan kuluessa kohonnut verenpaine aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista, jäykistymistä ja lopulta sen pumppauskyky heikkenee.

Sydämen vajaatoiminta ilmenee yleensä sydämen vasemman kammion puolella. Yleinen oire on hengenahdistus ja uupuminen, jotka ilmenevät ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Hengenahdistus johtuu verentungoksesta keuhkoissa, koska sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta eteenpäin.

Oikean kammion vajaatoiminnassa yleinen oire on turvotus nilkoissa ja säärissä sekä ylävatsalla. Turvotus johtuu nesteen kertymisestä kudoksiin. Runsassuolainen ruokavalio voi lisätä turvotusta.

Sydämen vajaatoiminta on vakava elinikäinen sairaus. Oireyhtymän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa pyritään vaikuttamaan sen aiheuttajiin eli kohonneeseen verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin. Lääkehoito on tärkein osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Lääkehoidon lisäksi tupakoinnin lopettamisella, riittävällä unella, terveellisellä painonhallinnalla ja kohtuullisella alkoholin käytöllä on suuri merkitys. Myös terveellisestä ja vähäsuolaisesta ruokavaliosta sekä riittävän raudan saannista on huolehdittava.

Tavallisesti vajaatoiminnan yhteydessä ilmenee liikunta- ja suorituskyvyn alenemista. Säännöllisen liikunnan on kuitenkin todettu vähentävän sydämen työkuormaa ja parantavan toimintakykyä monin tavoin. Liikuntaa tulisi harrastaa kolmesti viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan ja sen ohella kevyttä lihasvoimaharjoittelua 1-2 kertaa viikossa.

Aivoverenkiertohäiriöt

Aivot ovat kokonaisuus, joka säätelee kaikkia kehon toimintoja ajattelemisesta ja tunteista aina kävelemiseen, nukkumiseen, oppimiseen ja muihin kognitiivisiin toimintoihin asti. Aivoverenkiertohäiriö muodostaa kudosvaurion, joka vaikuttaa kehon toimintoihin monin tavoin. Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa pysyviä tai tilapäisiä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa.

Omilla elintavoilla voi ennaltaehkäistä aivoverenkiertöhäiriöiden riskiä. Kovien rasvojen ja sokerin välttäminen, säännöllinen liikunta, kohtuullinen alkoholin käyttö sekä tupakoimattomuus ovat ennaltaehkäisyn kannalta tärkeitä elämäntapamuutoksia. Myös kohonneesta verenpaineesta ja korkeasta kolesterolista huolehtiminen vähentävät riskiä.

Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoitetaan aivoverenkierron tilapäistä (TIA) häiriötä tai pysyvän vaurion aiheuttavaa aivoverenvuotoa tai aivoinfarktia.

Tilapäinen aivoverenkiertohäiriö on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet muistuttavat aivoinfarktia. Oireet kuitenkin menevät nopeasti ohi, useimmiten tunnin sisällä, mutta viimeistään vuorokauden kuluessa.

Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos muodostuu, kun aivokudosta tuhoutuu äkisti verenkierron häiriintymisen vuoksi. Aivoinfarkti voi johtua kahdesta syystä: aivovaltimo joko tukkeutuu tai vuotaa. Tukkeuma aiheuttaa hapenpuutteen verisuonen suonitusalueella, jolloin tälle aivoalueelle syntyy infarkti eli kuolio.

Aivoverenvuodossa veren vuotaminen aivokudokseen aiheuttaa painetta ympärillä olevaan aivoalueeseen, minkä seurauksena alueen hermokudoksen toiminta häiriintyy. Verenkierto vähenee myös vuotavan suonen alueella.

Aivoinfarktin yleisin aiheuttaja on aivovaltimon veritulppa. Veritulppa johtuu yleensä valtimotaudista eli ateroskleroosista, joka aiheuttaa muun muassa sepelvaltimotautia. Aivoinfarktilla on samat riskitekijät kuin sydäninfarktilla: tupakointi, keskivartalolihavuus, diabetes, liiallinen alkoholin käyttö, korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.

Arviolta neljännes aivoinfarkteista syntyy verihyytymästä eli emboliasta, joka on lähtöisin sydämesta. Verihyytymä kulkeutuu verenkierron mukana valtimoita pitkin, kunnes se kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Embolian yleisin aiheuttaja on sydämen rytmihäiriön eteisvärinä.

Noin 15 prosenttia aivoinfarkteista aiheutuu aivovaltimon repeämisestä ja sitä seuranneesta verenvuodosta aivokudoksen sisään. Tavallisesti vuodon taustalla on kohonnut verenpaine, joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin.

Aivoinfarktin oireet ilmenevät yleensä äkisti. Aivoinfarktin oireita ovat yleensä toispuolinen tai molempien raajojen toimintahäiriö, puutuminen, tuntopuutos sekä puheentuoton vaikeus. Myös suupielen roikkuminen, näköhäiriöt, huimaus, kaksoiskuvat ja sekavuus voivat olla aivoinfarktin oireita.

Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Vuodon koko ja sijainti vaikuttavat oireisiin. Oireet voivat vaihdella lievistä, esimerkiksi äkillisesti ilmenevänä voimakkaana päänsärkynä, vaikeisiin, kuten laajaan toispuoliseen halvaukseen, jolloin tajunta monesti heikkenee.

Rasva-aineenvaihduntahäiriöt

Eli dyslipidemia tarkoittaa poikkeavia rasva-arvoja. Poikkeavien rasva-arvojen hoidolla pyritään ehkäisemään valtimotauteja, kuten esimerkiksi sepelvaltimotautia ja aivovaltimotautia.

Dyslipidemian hoidon perusta on elämäntapamuutos. Elämäntapamuutoksen osa-alueita ovat tupakoimattomuus, normaalipainoon pyrkiminen, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio sekä riittävä uni ja lepo.

Veren rasva-arvot voidaan mitata verikokeella. Lue lisää verikokeeseen valmistautumisesta aihetta käsittelevästä artikkelistamme.

Poikkeavat veren rasva-arvot ovat:

  • Kokonaiskolesteroli yli 5 mmol/l
  • Huono LDL-kolesteroli yli 3 mmol/l
  • Hyvä HDL-kolesteroli matala (miehillä alle 1 ja naisilla alle 1,2 mmol/l)
  • Triglyseripitoisuus yli 1,7 mmol/l

Poikkeavat veren rasva-arvot eivät sellaisenaan ole suoraan lääkehoidon aihe, vaan ne ovat lähtökohta tarkempaan valtimotautien riskiarvioon.

On tärkeää muistaa, että normaalitkaan rasva-arvot eivät merkitse sitä, että valtimotaudin yleisimpiin riskitekijöihin ei tarvitsisi puuttua. Yleisimpiä riskitekijöitä ovat keskivartalolihavuus, tupakointi, liikkumattomuus, lievästi kohonnut verensokeri ja eräät tulehdussairaudet.

Ennen dyslipidemian hoidon aloittamista on arvioitava kokonaisriski eli kuinka suuri riski henkilöllä on sairastua valtimotauteihin.

Riskiarvioon voidaan käyttää erilaisia laskureita ja testejä, kuten Hertta-sydänkohtausriskitestiä tai FINRISKI-laskuria.

Riskiarvio on aiheellista, jos:

  • Nuoren aikuisen suvussa on esiintynyt valtimotautia varhain eli esimerkiksi sepelvaltimotautia miehillä ennen 55 tai naisilla ennen 65 ikävuotta.
  • Epäillään perinnöllistä dyslipidemiaa.

Muussa tapauksessa miesten riski arvioidaan viimeistään 40. ja naisten 50. ikävuoteen mennessä.

Mikäli henkilöllä on todettu valtimotauti, diabetes, perinnöllinen dyslipidemia tai munuaisten vajaatoiminta, on riskiarvio yksinkertainen. Nämä sairaudet suurentavat valtimotaudin kokonaisriskiä, joten riskilaskurille ei ole tarvetta.

Mikäli elämäntapamuutoksilla ei päästä toivottuun muutokseen, aloitetaan lääkehoito. Lääkehoitoon käytetään tavallisesti statiineja.

 

Miten voit muuttaa elintapasi terveellisemmiksi?

Tarvitsemme päivittäin terveellistä ja värikästä ravintoa sekä riittävästi hivenaineita ja vitamiineja voidaksemme hyvin. Ihminen on myös luotu liikkumaan, jonka takia runsas istuminen tekee kehollemme hallaa. Suomalaiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Istuminen altistaa monille pitkäaikaissairauksille, kuten valtimotaudeille ja diabetekselle.

Lisäksi riittävän levon ja unen merkitys on suuri. Pitkään jatkunut univaje on yhteydessä keskivartalolihavuuteen ja moniin sairauksiin, kuten aikuisiän diabetekseenkohonneeseen verenpaineeseen ja sydänsairauksiin.

Kokosimme muutamia vinkkejä, joiden avulla voit muuttaa elintapojasi terveellisemmiksi.

 

 

Lähteet

Kettunen Raimo. Verenkiertoelimistön rakenne ja tehtävät. Duodecim 2014; 002.010

Kettunen Raimo. Sepelvaltimotauti. Duodecim 2016; 002.008

Kettunen Raimo. Sydämen vajaatoiminta. Duodecim 2016; 002.018

Sari Atula. Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Duodecim 2017; 026.010

Tarnanen K. Strandberg T. Syvänne M. Schwab U. Kukkonen-Harjula K. Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot) kuntoon potilaan ja lääkärin yhteistyöllä. Duodecim 2018

Aivoliitto. Aivoverenkiertohäiriöt.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sydän- ja verisuonitaudit.

Puhtilab: Verenpaine. Hermosto. Pidä huolta kunnostasi. Uni. Alkoholi.

Verenkiertoelimistön tehtävä on kuljettaa verta, happea ja solujen rakennusaineita ympäri kehoa. Verenkiertojärjestelmän keskeiset osat ovat sydän, valtimot, hiussuonet ja laskimot.

Epäterveelliset elintavat, ylipaino, liikkumattomuus, tupakointi ja diabetes kuormittavat verenkiertoelimistöä ja voivat aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja.

Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt merkittävästi 70-luvulta lähtien. Siitä huolimatta sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat yhä vajaan puolet työikäisten kuolemista Suomessa.

Tässä artikkelissa kerromme yleisimmistä sydän- ja verisuonitaudeista. Kerromme myös, miten sairauksia pyritään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan.

Mistä verenkiertoelimistö koostuu?

Sydän, valtimot, laskimot ja hiussuonet ovat verenkiertoelimistön keskeiset osat. Sydän pumppaa laskimoista saapuvan veren valtimoihin ja hiussuoniin, joissa tapahtuu aineiden vaihto veren ja solujen välillä. Veri kerääntyy hiussuonista laskimoihin. Laskimot kuljettavat verta takaisin sydämeen.

Sydämen vasen kammio pumppaa veren ääreisverenkiertoon eli suureen verenkiertoon, josta veri palautuu laskimoiden kautta sydämen oikeaan eteiseen ja siitä edelleen oikeaan kammioon. Oikea kammio pumppaa veren keuhkoverenkiertoon eli pieneen verenkiertoon. Tällöin veri kiertää keuhkovaltimoiden, keuhkorakkuloiden pinnalla olevien hiussuonten ja keuhkolaskimoiden kautta sydämen vasempaan eteiseen.

Valtimoverenkierto kuljettaa kudoksiin happea ja energia- sekä rakennusaineita. Laskimoverenkierto kuljettaa aineenvaihdunnan tuottaman hiilidioksidin ja muut kuona-aineet soluista pois.

Mitä ovat sydän- ja verisuonitaudit?

Sairaudet, jotka heikentävät verenkiertoelimistön normaalia toimintaa, kutsutaan sydän- ja verisuonitaudeiksi.

Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkiertohäiriöt, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt.

Suomessa alueelliset erot sydän- ja verisuonitautisairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovat suuret. Myös sosioekonomiset erot ovat suuret, sillä pienempien tulojen ryhmissä on suurempi riski sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin.

Sepelvaltimotautia esiintyy Lounais-Suomeen verrattuna lähes puolitoistakertaisesti Itä- ja Koillis-Suomessa.

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotauti on syöpien ohella Suomen tärkein kansansairaus. 1960-luvulla suomalaiset olivat maailman kärkisijalla keski-ikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa. 2000-luvun alussa keski-ikäisten miesten sepelvaltimokuolleisuus kuitenkin väheni noin viidenneksen kärkisijasta.

Nykyisin sepelvaltimotautiin kuolee vuosittain runsaat 12 000 suomalaista. Elintapojen kohentuminen ja sairauden ennaltaehkäisy sekä hoito ovat ajan saatossa vaikuttaneet sepelvaltimotaudin vähenemiseen.

Ihmisellä on kaksi sepelvaltimoa: oikea ja vasen. Niiden tehtävä on huolehtia sydänlihaksen hapensaannista ja riittävästi ravitsemuksesta.

Sepelvaltimoverenkierron heikkenemisen yleisin syy on valtimotauti eli ateroskleroosi, joka vaurioittaa sepelvaltimoita.

Sepelvaltimotaudin aiheuttavia riskitekijöitä ovat tupakointi, kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli ja diabetes.

Sepelvaltimotautia voidaan ehkäistä vähentämällä riskitekijöitä. Ruokavaliossa on huomioitava energiamäärä ja rasvojen laatu. Ruokavalion tulisi sisältää paljon kasviksia ja vihanneksia sekä sopivasti proteiinia. Nopeat hiilihydraatit kuten vaalea vehnä korvataan täysjyvätuotteilla ja kova rasva pehmeällä rasvalla. Terveellinen painonhallinta ja diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnan sekä ruokavalion avulla ehkäisevät sepelvaltimotaudin syntyä.

Harhakäsitys on se, että riskitekijöiden vähentäminen koskettaa vain iäkkäämpää väestöä. Nuorella iällä riskitekijöiden vähentämisellä on huomattava vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin myöhemmällä iällä.

Taudin tavallisin oire on rintakipu, jota ilmenee ruumiillisessa rasituksessa esimerkiksi reippaasti liikkuessa. Kipu tuntuu yleensä rinnan keskivaiheilla ahdistavana tai puristavana. Joskus oireena saattaa ilmeitä ohimenevää hengenahdistusta ilman rintakipua sekä uupumista ja huonovointisuutta.

Joissakin tapauksissa sepelvaltimotaudin ensimmäinen ilmenemismuoto voi olla sydäninfarkti eli äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa.

Mikäli sepelvaltimotauti todetaan, ovat taudin ehkäisytoimet erittäin tärkeitä, koska taudilla on etenemistaipumus. Elämäntapoja muuttamalla, lääkityksen aloittaminen ja säännöllisellä kuntoliikunnalla on mahdollista vähentää taudin etenemistä ja sepelvaltimotautiin liittyviä oireita.

Lääkehoito aloitetaan asetyylisalisyylihappolääkkeellä, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Nitroa voidaan käyttää rintakivun lievittämiseen. Usein myös kolesterolilääkitys aloitetaan, jotta veren kolesterolipitoisuus saadaan laskemaan.

Mikäli lääkityksen avulla taudin oireet eivät lievity tai jos taudin laatu sitä vaatii, vaihtoehtoinen hoitokeino on sepelvaltimon pallolaajennus tai ohitusleikkaus.

Kohonnut verenpaine

Kohonnut verenpaine eli verenpainetauti on yksi yleisimmistä kansantaudeista Suomessa. Verenpaineen kohoaminen on yleistä 40 ikävuodesta ylöspäin, ja siihen vaikuttavat perimä ja elintavat.

Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg.

Verenpainetta ei juurikaan voi tuntea, mutta se voidaan mitata verenpainemittarilla. Korkeakaan verenpaine ei välttämättä aiheuta mitään oireita, minkä takia kohonnutta verenpainetta usein kutsutaan hiljaiseksi tappajaksi.

Verenpaine kannattaa aika ajoin mitata, jotta mahdolliset muutokset verenpaineessa huomioidaan riittävän ajoissa.

Kohonneeseen verenpaineeseen voidaan vaikuttaa vähentämällä suolan ja liiallisen alkoholin käyttöä sekä ylipainoa.

Lue lisää verenpaineesta aihetta käsittelevästä artikkelistamme.

Sydämen vajaatoiminta

Sydämen vajaatoiminnassa sydämen pumppaustoiminto heikkenee eli se ei pysty pumppaamaan normaalisti verta elimistöön. Vajaatoiminta on oireyhtymä, joka voi johtua useasta eri sydänsairaudesta. Sydämen vajaatoiminta on harvinaista alle 50-vuotiailla, mutta yli 75-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.

Sydämen vajaatoiminnan yleisimmät syyt ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti ja kohonnut verenpaine. Ajan kuluessa kohonnut verenpaine aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista, jäykistymistä ja lopulta sen pumppauskyky heikkenee.

Sydämen vajaatoiminta ilmenee yleensä sydämen vasemman kammion puolella. Yleinen oire on hengenahdistus ja uupuminen, jotka ilmenevät ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Hengenahdistus johtuu verentungoksesta keuhkoissa, koska sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta eteenpäin.

Oikean kammion vajaatoiminnassa yleinen oire on turvotus nilkoissa ja säärissä sekä ylävatsalla. Turvotus johtuu nesteen kertymisestä kudoksiin. Runsassuolainen ruokavalio voi lisätä turvotusta.

Sydämen vajaatoiminta on vakava elinikäinen sairaus. Oireyhtymän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa pyritään vaikuttamaan sen aiheuttajiin eli kohonneeseen verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin. Lääkehoito on tärkein osa sydämen vajaatoiminnan hoitoa. Lääkehoidon lisäksi tupakoinnin lopettamisella, riittävällä unella, terveellisellä painonhallinnalla ja kohtuullisella alkoholin käytöllä on suuri merkitys. Myös terveellisestä ja vähäsuolaisesta ruokavaliosta sekä riittävän raudan saannista on huolehdittava.

Tavallisesti vajaatoiminnan yhteydessä ilmenee liikunta- ja suorituskyvyn alenemista. Säännöllisen liikunnan on kuitenkin todettu vähentävän sydämen työkuormaa ja parantavan toimintakykyä monin tavoin. Liikuntaa tulisi harrastaa kolmesti viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan ja sen ohella kevyttä lihasvoimaharjoittelua 1-2 kertaa viikossa.

Aivoverenkiertohäiriöt

Aivot ovat kokonaisuus, joka säätelee kaikkia kehon toimintoja ajattelemisesta ja tunteista aina kävelemiseen, nukkumiseen, oppimiseen ja muihin kognitiivisiin toimintoihin asti. Aivoverenkiertohäiriö muodostaa kudosvaurion, joka vaikuttaa kehon toimintoihin monin tavoin. Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa pysyviä tai tilapäisiä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa.

Omilla elintavoilla voi ennaltaehkäistä aivoverenkiertöhäiriöiden riskiä. Kovien rasvojen ja sokerin välttäminen, säännöllinen liikunta, kohtuullinen alkoholin käyttö sekä tupakoimattomuus ovat ennaltaehkäisyn kannalta tärkeitä elämäntapamuutoksia. Myös kohonneesta verenpaineesta ja korkeasta kolesterolista huolehtiminen vähentävät riskiä.

Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoitetaan aivoverenkierron tilapäistä (TIA) häiriötä tai pysyvän vaurion aiheuttavaa aivoverenvuotoa tai aivoinfarktia.

Tilapäinen aivoverenkiertohäiriö on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jonka oireet muistuttavat aivoinfarktia. Oireet kuitenkin menevät nopeasti ohi, useimmiten tunnin sisällä, mutta viimeistään vuorokauden kuluessa.

Aivoinfarkti eli aivoverisuonitukos muodostuu, kun aivokudosta tuhoutuu äkisti verenkierron häiriintymisen vuoksi. Aivoinfarkti voi johtua kahdesta syystä: aivovaltimo joko tukkeutuu tai vuotaa. Tukkeuma aiheuttaa hapenpuutteen verisuonen suonitusalueella, jolloin tälle aivoalueelle syntyy infarkti eli kuolio.

Aivoverenvuodossa veren vuotaminen aivokudokseen aiheuttaa painetta ympärillä olevaan aivoalueeseen, minkä seurauksena alueen hermokudoksen toiminta häiriintyy. Verenkierto vähenee myös vuotavan suonen alueella.

Aivoinfarktin yleisin aiheuttaja on aivovaltimon veritulppa. Veritulppa johtuu yleensä valtimotaudista eli ateroskleroosista, joka aiheuttaa muun muassa sepelvaltimotautia. Aivoinfarktilla on samat riskitekijät kuin sydäninfarktilla: tupakointi, keskivartalolihavuus, diabetes, liiallinen alkoholin käyttö, korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine.

Arviolta neljännes aivoinfarkteista syntyy verihyytymästä eli emboliasta, joka on lähtöisin sydämesta. Verihyytymä kulkeutuu verenkierron mukana valtimoita pitkin, kunnes se kiilautuu johonkin aivovaltimon haaraan. Embolian yleisin aiheuttaja on sydämen rytmihäiriön eteisvärinä.

Noin 15 prosenttia aivoinfarkteista aiheutuu aivovaltimon repeämisestä ja sitä seuranneesta verenvuodosta aivokudoksen sisään. Tavallisesti vuodon taustalla on kohonnut verenpaine, joka vuosien mittaan aiheuttaa muutoksia aivovaltimoiden seinämiin.

Aivoinfarktin oireet ilmenevät yleensä äkisti. Aivoinfarktin oireita ovat yleensä toispuolinen tai molempien raajojen toimintahäiriö, puutuminen, tuntopuutos sekä puheentuoton vaikeus. Myös suupielen roikkuminen, näköhäiriöt, huimaus, kaksoiskuvat ja sekavuus voivat olla aivoinfarktin oireita.

Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Vuodon koko ja sijainti vaikuttavat oireisiin. Oireet voivat vaihdella lievistä, esimerkiksi äkillisesti ilmenevänä voimakkaana päänsärkynä, vaikeisiin, kuten laajaan toispuoliseen halvaukseen, jolloin tajunta monesti heikkenee.

Rasva-aineenvaihduntahäiriöt

Eli dyslipidemia tarkoittaa poikkeavia rasva-arvoja. Poikkeavien rasva-arvojen hoidolla pyritään ehkäisemään valtimotauteja, kuten esimerkiksi sepelvaltimotautia ja aivovaltimotautia.

Dyslipidemian hoidon perusta on elämäntapamuutos. Elämäntapamuutoksen osa-alueita ovat tupakoimattomuus, normaalipainoon pyrkiminen, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio sekä riittävä uni ja lepo.

Veren rasva-arvot voidaan mitata verikokeella. Lue lisää verikokeeseen valmistautumisesta aihetta käsittelevästä artikkelistamme.

Poikkeavat veren rasva-arvot ovat:

  • Kokonaiskolesteroli yli 5 mmol/l
  • Huono LDL-kolesteroli yli 3 mmol/l
  • Hyvä HDL-kolesteroli matala (miehillä alle 1 ja naisilla alle 1,2 mmol/l)
  • Triglyseripitoisuus yli 1,7 mmol/l

Poikkeavat veren rasva-arvot eivät sellaisenaan ole suoraan lääkehoidon aihe, vaan ne ovat lähtökohta tarkempaan valtimotautien riskiarvioon.

On tärkeää muistaa, että normaalitkaan rasva-arvot eivät merkitse sitä, että valtimotaudin yleisimpiin riskitekijöihin ei tarvitsisi puuttua. Yleisimpiä riskitekijöitä ovat keskivartalolihavuus, tupakointi, liikkumattomuus, lievästi kohonnut verensokeri ja eräät tulehdussairaudet.

Ennen dyslipidemian hoidon aloittamista on arvioitava kokonaisriski eli kuinka suuri riski henkilöllä on sairastua valtimotauteihin.

Riskiarvioon voidaan käyttää erilaisia laskureita ja testejä, kuten Hertta-sydänkohtausriskitestiä tai FINRISKI-laskuria.

Riskiarvio on aiheellista, jos:

  • Nuoren aikuisen suvussa on esiintynyt valtimotautia varhain eli esimerkiksi sepelvaltimotautia miehillä ennen 55 tai naisilla ennen 65 ikävuotta.
  • Epäillään perinnöllistä dyslipidemiaa.

Muussa tapauksessa miesten riski arvioidaan viimeistään 40. ja naisten 50. ikävuoteen mennessä.

Mikäli henkilöllä on todettu valtimotauti, diabetes, perinnöllinen dyslipidemia tai munuaisten vajaatoiminta, on riskiarvio yksinkertainen. Nämä sairaudet suurentavat valtimotaudin kokonaisriskiä, joten riskilaskurille ei ole tarvetta.

Mikäli elämäntapamuutoksilla ei päästä toivottuun muutokseen, aloitetaan lääkehoito. Lääkehoitoon käytetään tavallisesti statiineja.

 

Miten voit muuttaa elintapasi terveellisemmiksi?

Tarvitsemme päivittäin terveellistä ja värikästä ravintoa sekä riittävästi hivenaineita ja vitamiineja voidaksemme hyvin. Ihminen on myös luotu liikkumaan, jonka takia runsas istuminen tekee kehollemme hallaa. Suomalaiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Istuminen altistaa monille pitkäaikaissairauksille, kuten valtimotaudeille ja diabetekselle.

Lisäksi riittävän levon ja unen merkitys on suuri. Pitkään jatkunut univaje on yhteydessä keskivartalolihavuuteen ja moniin sairauksiin, kuten aikuisiän diabetekseenkohonneeseen verenpaineeseen ja sydänsairauksiin.

Kokosimme muutamia vinkkejä, joiden avulla voit muuttaa elintapojasi terveellisemmiksi.

 

 

Lähteet

Kettunen Raimo. Verenkiertoelimistön rakenne ja tehtävät. Duodecim 2014; 002.010

Kettunen Raimo. Sepelvaltimotauti. Duodecim 2016; 002.008

Kettunen Raimo. Sydämen vajaatoiminta. Duodecim 2016; 002.018

Sari Atula. Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Duodecim 2017; 026.010

Tarnanen K. Strandberg T. Syvänne M. Schwab U. Kukkonen-Harjula K. Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot) kuntoon potilaan ja lääkärin yhteistyöllä. Duodecim 2018

Aivoliitto. Aivoverenkiertohäiriöt.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sydän- ja verisuonitaudit.

Puhtilab: Verenpaine. Hermosto. Pidä huolta kunnostasi. Uni. Alkoholi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *