Osteoporoosi vaikuttaa luun lujuuteen, mikä voi aiheuttaa luiden helpompaa murtumista. Osteoporoosin riskiin voi vaikuttaa erityisesti liikunnalla ja riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla.
Sisällysluettelo
Osteoporoosi on luukato, eli se tarkoittaa luun massan vähenemistä. Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne on muuttunut niin, että sen lujuus heikkenee. Tämä voi aiheuttaa sen, että luu murtuu vähäisestä vammasta. Osteoporoosi on yleisin syy vanhusten luunmurtumiin.
Luu on elävää kudosta ja noin kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti luuta syntyy enemmän kuin hajoaa. Tästä johtuen luun lujuus lisääntyy. Tämän jälkeen kuitenkin luuta hajoaa enemmän kuin syntyy, joten luun lujuus vähenee. Luiden vähittäinen haurastuminen on siis silti osa normaalia ikääntymistä.
Osteoporoosin esiastetta kutsutaan osteopeniaksi. Tällöin luun lujuus on jonkin verran alentunut.
Osteoporoosin riski on suurentunut, mikäli:
Heikko lihaskunto vaikuttaa luun murtumiin (tämä ei vaikuta suoraan luun lujuuteen, mutta altistaa kaatumiselle ja murtumille). Lihaskuntoon voi vaikuttaa harjoittelulla ja lisäksi huolehtimalla riittävästä proteiinin saannista (erityisesti iäkkäät).
Lisäksi henkilöillä, joilla on aikaisemmin ollut luunmurtumia, todetaan myöhemmällä iällä tavallista yleisemmin osteoporoosia. Varsinaisesti aikaisempi murtuma ei ole osteoporoosin riskitekijä. Se voi kuitenkin olla merkki luun lujuuden heikentymisestä, varsinkin mikäli murtuma on syntynyt tavallista lievemmän vamman seurauksena.
Suomessa osteoporoosi on yli 400 000 henkilöllä. Suurin osa heistä on yli 50-vuotiaita naisia; osteoporoosi on hormonaalisista syistä yleisempää naisilla kuin miehillä.
Osteoporoosia voidaan ehkäistä liikunnalla sekä huolehtimalla riittävästä kalsiumin, mutta erityisesti myös D-vitamiinin saannista. Kaikki tekijät ovat tärkeitä sekä nuorena että vanhana. Osteoporoosia voi ehkäistä myös välttämällä muita riskiä lisääviä tekijöitä, eli esimerkiksi tupakointia ja liiallista laihduttamista ja alipainoa.
Urheilu lisää luun lujuutta ja parasta liikuntaa onkin sellainen, missä syntyy tärähtelyjä, iskuja luustoon. Osteoporoosi kannalta parasta liikuntaa onkin esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit.
Toki kaikki liikunta on hyväksi. Varsinkin myöhemmällä iällä kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa on hyväksi, sillä se ehkäisee kaatumisia ja luiden murtumista.
Kalsium on luuston tärkein rakennusaine. Elimistö säätelee tiukasti kalsiumin aineenvaihduntaa, mikä on tiiviisti kytköksissä luuston aineenvaihduntaan.
Kalsiumia tulisi saada ravinnosta vähintään 800 mg päivässä. Mikäli riski osteoporoosiin on suurentunut, suositellaan kalsiumin saanniksi 1000–1500 mg päivässä. Turvallisena saannin yläraja on terveillä aikuisilla 2500 mg päivässä.
Kalsium tulisi saada ensisijaisesti ravinnosta. Toissijaista on ravintolisän käyttö. Kalsiumin lähteitä ruokavaliossa ovat esimerkiksi:
Myös maitotuotteisiin on lisätty kalsiumia; suomalaisten kalsiumista lähes kaksi kolmasosaa nautitaan maitovalmisteiden kautta.
Usein osteoporoosi osataan yhdistää kalsiumiin, mutta D-vitamiinin merkitys unohtuu. D-vitamiini vaikuttaa nimittäin merkittävästi kalsiumin imeytymiseen. Suomessa D-vitamiinin puute on yleistä, koska D-vitamiinia saadaan lähinnä auringonvalosta. Ravinnosta D-vitamiinia saadaan luontaisesti esimerkiksi kalasta.
D-vitamiinia suositellaankin nautittavan ravintolisänä, mutta yhtä oikeaa annostusta ei ole olemassa. On hyvin yksilöllistä, riittääkö yleisesti suositellut annokset takaamaan riittävän D-vitamiinitason. D-vitamiinin turvallisen annostuksen yläraja aikuisilla on 100 µg/vrk.
Omaa D-vitamiinin tarvetta voi arvioida D-vitamiinin mittauksin laboratoriotesteillä. Puhdin kautta pääset tutkimuksiin ilman lähetettä.
D-vitamiinilisän annoksen arvioinnissa on otettava huomioon useita tekijöitä. Optimaaliseen D-vitamiinin annokseen vaikuttavat muun muassa:
Osteoporoosi vaikuttaa luun lujuuteen, mikä voi aiheuttaa luiden helpompaa murtumista. Osteoporoosi ei kuitenkaan oireile, eikä sitä voi tuntea mitenkään. Kun syntyy osteoporoosiin liittyvä luun murtuma, on taustalla usein ollut luukatoa jo vuosia. Osteoporoosin ensimmäinen oire ovat yleensä luunmurtuma ja sen aiheuttama kipu.
Osteoporoosi johtuu luun massan vähenemisestä. Luun mineraalimassa vähenee ja luun rakenne muuttuu niin, että sen lujuus heikkenee. Osteoporoosi johtuu liian vähäisestä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista, sekä puutteellisesta liikunnasta. Myös naissukupuoli, perinnöllinen alttius ja tupakointi lisäävät riskiä.
Lääkehoito kohdistetaan iäkkäisiin ja niihin, joilla on suuri henkilökohtainen murtumariski. Hoidolla voidaan vähentää luunmurtumien riskiä. Hoito on pitkäaikaista ja kestää vuosia.
Osteoporoosin itsehoidossa tavoitteena on vähentää luun murtumien riskiä ja määrää. Ruokavaliosta (kalsium) ja D-vitamiinin saannista sekä sopivasta liikkumisesta on huolehdittava. Myös tupakoinnin lopettaminen kuuluu osteoporoosin itsehoitoon.
Osteoporoosin lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma, mutta lääkitystä voidaan harkita myös muissa tilanteissa. Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto arvioidaan aina yksilöllisesti ottaen huomioon yksilön henkilökohtaisen murtumariskin.
Lääkehoidon ohella perushoito on tärkeää: riittävästi liikuntaa sekä kalsiumia ja D-vitamiinia.
Myös naissukuhormoni estrogeeni ehkäisee osteoporoosia. Kuitenkaan pelkästään osteoporoosin hoitoon ei käytetä estrogeeniä. Mikäli estrogeenihoito on aiheellista vaihdevuosioireiden vuoksi, ehkäisee se samalla osteoporoosia. Tupakointi voi poistaa oraalisen estrogeenihoidon luuta suojaavan vaikutuksen.
Hoitamaton osteoporoosi altistaa luun murtumille. Vaikeaksi tilanteen tekee juuri se, ettei osteoporoosi mitenkään oireile tai näy ulospäin – ennen kuin luu murtuu. Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä vain luuntiheysmittauksella.
Monella voi olla osteoporoosi täysin tietämättään. Ensimmäinen merkki osteoporoosista on yleensä murtuma selkänikamassa, reisiluussa tai ranteessa. Myös iän myötä tapahtuva pituuden lyhentyminen voi kertoa osteoporoosista.
Periaatteessa osteoporoosia voi esiintyä kaikenikäisillä. Osteoporoosin esiintyvyys on kuitenkin huomattavasti yleisempää ikääntyneillä, ja ylipäätään yli 50-vuotiailla. Riittämätön kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä vähäinen liikunta voivat kuitenkin altistaa osteoporoosille kenet tahansa.
Tietyt lajit sopivat erityisesti osteoporoosin ehkäisyyn, vaikka kaikki liikunta on aina kotiin päin.
Osteoporoosi voi oireilla monin tavoin, mutta usein se on oireeton ennen ensimmäistä murtumaa. Tyypillisiä merkkejä voivat olla selkäkivut, pituuden lyheneminen ja selkärangan muutokset. Murtumat voivat tapahtua pienestäkin traumasta, erityisesti ranteissa, lonkissa ja selkärangassa.
Osteoporoosi on yleinen sairaus, erityisesti iäkkäiden keskuudessa. Arvioiden mukaan jopa kolmannes yli 50-vuotiaista naisista ja viidesosa vastaavan ikäisistä miehistä kärsii osteoporoosista Euroopassa. Suomessa osteoporoosi vaikuttaa suureen osaan väestöstä, erityisesti postmenopausaalisilla naisilla.
Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat, kuten kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti, säännöllinen painoa kantava liikunta sekä tupakoinnin ja liiallisen alkoholin käytön välttäminen. Luuston terveyttä voi tukea myös säännöllisillä luuntiheysmittauksilla riskiryhmiin kuuluvilla henkilöillä.
Luuntiheysmittaus tehdään yleensä DXA-laitteella (Dual-energy X-ray Absorptiometry), joka käyttää röntgensäteitä luun tiheyden mittaamiseen. Mittaus on kivuton ja kestää vain muutaman minuutin. Potilas makaa paikallaan laitteen alla, kun laite skannaa yleensä lantion ja alaselän alueita.
Osteoporoosi todetaan yleensä luuntiheysmittauksella, joka vertaa potilaan luun tiheyttä vertailuryhmän keskiarvoon. Diagnoosi voidaan tehdä, jos mittaus osoittaa luuntiheyden olevan merkittävästi alhaisempi kuin saman ikäisillä ja sukupuolella normaalisti olisi. Myös murtumahistoria voi viitata osteoporoosiin.
Blogi
Blogi
Blogi