Tietopaketit

Insuliiniresistenssi

Insuliinin tehtävät elimistössä

Insuliini on haiman erittämä hormoni, jota ilman ihminen ei pysty elämään. Se säätelee energia-aineenvaihduntaa ja sen ansiosta keho kykenee käyttämään sokeria eli glukoosia energianlähteenä. Ravinnon mukana sokeria saadaan esimerkiksi hiilihydraateista. Insuliinin tehtävänä on varastoida sokeria kehon kudoksiin, kuten lihaksiin, rasvakudokseen ja maksaan (jäljempänä “kohdekudokset”) ja näin laskea verensokeri normaalitasolle aterian jälkeen.

Insuliinin vastavaikuttavana hormonina toimii glykogeeni. Myös glykogeeni erittyy haimasta ja sen tehtävänä on vapauttaa glukoosia kudoksista vereen, kun verensokeri on alhainen.

Insuliiniherkkyys ja insuliiniresistenssi

Insuliiniherkkyys tarkoittaa insuliinin kohdekudosten kykyä tunnistaa insuliinin antama käsky hyödyntää verenkierron glukoosia. Kun veren glukoosipitoisuus on suuri, haima tuottaa insuliinia ja tällöin kohdekudoksille annetaan käsky ottaa glukoosia enemmän sisäänsä. Mikäli insuliiniherkkyys on heikentynyt, kohdekudokset eivät ymmärrä viestiä kohonneesta verensokerista ja verensokeri nousee edelleen. Kun insuliiniherkkyys on alentunut, puhutaan insuliiniresistenssistä.

Mitä tarkoittaa insuliiniresistenssi?

Insuliiniresistenssi tarkoittaa sitä, että kohdekudokseen on muodostunut heikentynyt vaste insuliiniin. Tällöin insuliinin kohdekudokset eivät kykene normaalisti ottamaan vastaan glukoosia verenkierrosta aterian jälkeen. Insuliinia tarvitaan siis tavanomaista enemmän, jotta glukoosi siirtyisi verestä soluihin.

Insuliiniresistenssi syntyy silloin, kun elimistössä energian tarjonta ylittää kudosten solujen energian tarpeen verensokerin noustessa. Tällöin elimistössä syntyy stressitila ja insuliinin toiminta hormonina heikkenee, mikä johtaa tulehdukselliseen tilaan. Tulehdustila heikentää entisestään insuliiniherkkyyttä ja altistaa lihomiselle. Lihominen johtuu siitä, että glukoosin energia ei pääse siirtymään kudoksiin, jolloin sitä ei päästä käyttämään energiana, vaan energia kertyy elimistöön.

Mikä aiheuttaa insuliiniresistenssiä?

Insuliiniresistenssin synty on hyvin monitahoinen ilmiö. Yhdeksi tekijäksi kuitenkin voidaan mainita geneettiset riskitekijät, jolloin geenimutaatio aiheuttaa insuliinireseptorin epänormaalin toiminnan. Insuliinireseptori on se kohta kudoksessa, johon insuliini sitoutuu ja pääsee näin vaikuttamaan kohdekudokseen. Näin ollen insuliiniresistenssi voi olla perinnöllinen.

Insuliiniresistenssi on hyvin yleistynyt ilmiö. Sen taustalla vaikuttavat etenkin epäterveelliset elintavat, kuten lihavuus, vähäinen liikunta sekä vähäinen ja epäsäännöllinen uni.

Miten vaikuttaa insuliiniherkkyyteen ja -resistenssiin?

Vaikka insuliiniresistenssiä ei pystytä helposti todentamaan esimerkiksi jonkin tietyn yksittäisen laboratoriokokeen avulla, kannattaa sen kehittymistä ehkäistä pitämällä huolta terveellisistä elintavoista. On myös osoitettu, että säännöllisellä liikunnalla, etenkin voimaharjoittelulla voidaan parantaa lihasten ja maksan insuliiniherkkyyttä ja täten ehkäistä insuliiniresistenssin syntyä.

Lisäksi säännöllinen liikunta parantaa verensokerin tasapainoa, vaikuttaa edullisesti painonhallintaan ja veren rasva-arvoihin ja myös tätä kautta estää insuliiniresistenssin syntyä. Kehon ylimääräiset rasvasolut nimittäin edesauttavat insuliiniresistenssin kehittymistä.