Mitä työelämämuutokseen hypännyt entinen HR-johtaja Saana Rossi oivalsi hyvinvoinnistaan ja itsestään?
Vieraskynän on kirjoittanut HR- ja rekrytointiammattilainen, puhuja, advisor ja kirjailija Saana Rossi.
Tiedätkö tunteen, kun tekee vain mieli nukkua? Kääriytyä peiton alle, painaa pää tyynyyn, sulkea silmät ja herätä yhdeksän tunnin jälkeen virkeänä uuteen päivään.
Olen teini-ikäisestä asti ollut väsynyt: lukiossa nukahdin yhden oppitunnin aikana 17 kertaa, vieruskaverini osasi myöhemmin kertoa. Yliopistossa siirryin luentojen jälkeen opiskelijarientojen sijaan kaikista mieluiten päiväunille. Työelämään siirtyessä vauhdilla etenevä ura, tiiviit aikataulut ja kohonneet stressitasot eivät varsinaisesti helpottaneet väsymystäni.
Nukkuminen on aina ollut yksi lempiasioitani ja olen nukahtanut mitä erikoisimmissa paikoissa. Jopa metallibändi Slipknotin keikalla rumpalilegenda Joey Jordisonin hakatessa täydellä intohimolla rumpusettiään tärykalvojeni kumistessa korvakäytävässäni.
On selvää, ettei väsymykseni ole ollut täysin normaalia. En ole kuitenkaan osannut olla erityisen huolestunut. Olenhan kuitenkin pärjännyt, kunhan olen saanut arkeeni säännölliset päiväunet ja tarpeeksi laadukkaat yöunet.
Törmäsin Puhtiin joitain vuosia sitten. Samoihin aikoihin kuulin ferritiinistä, raudan imeytymis- ja varastoitumismuodosta. Nopeasti selvisi, ettei ferritiinini ollut kovin häävissä lukemissa, D-vitamiinitasossa ei ollut kehumista eikä hemoglobiinikaan parhaita päiviään ollut nähnyt.
Lääkäriä konsultoituani aloin käyttämään D-vitamiini– ja rautalisiä. Olo parani ja pahin väsymys väistyi. Jaksoin arjessa paremmin, vaikka työtahtini piti yhä huolen siitä, että päiväunet maistuivat edelleen.
Reilu vuosi sitten siirryin HR-johtajan intensiivisestä työstä rakentamaan itselleni uudenlaista työelämää. Työtahtini rauhoittui, aamuista tuli hitaampia ja elämästä kevyempää. Seurasin unta ja hyvinvointia erilaisten mittareiden avulla: työelämämuutos näkyi mittaustulosten paranemisena ja leposykkeen laskemisena.
Yllättävin muutos tapahtui kuitenkin mielessäni: Kun tahti hidastui, pää alkoi toimia paremmin. En unohda hetkeä jolloin oivalsin, etten olekaan niin tyhmä kuin olin pitkään kuvitellut. Tuntui kun olisin saanut osan aivokapasiteetistani ja itsestäni takaisin. Kompleksiset asiat eivät automaattisesti laittaneetkaan aivojani umpisolmuun eikä kaikkea tarvinnut enää kirjoittaa ylös. Muistin asioita ilman, että pöytä oli vuorattu post-it-lapuilla. Varsinainen itsetuntobuusti!
Tänä syksynä, vuosi työelämämuutoksen jälkeen, tilasin naisten laajan terveyspaketin Puhdilta ja kävin uudestaan laboratoriokokeissa. Sain tulokset kuudessa tunnissa (wow!) ja niin D-vitamiini, ferritiini kuin hemoglobiinkini olivat aiempaa parempia. Samalla huomasin, ettei kokonaiskolesteroli ollut sillä tasolla, millä sen olisi kuulunut olla.
Aion jatkossa kuunnella omaa kehoani yhä herkemmin, pysytellä paremmin kärryillä terveydentilastani, mitauttaa labra-arvoni säännöllisemmin ja pitää huolta rautavarastoistani.
Elämä on liian arvokas viettää epätietoisena oman kehonsa toiminnasta.
Kuvat: Jani Utriainen
Artikkeli päivitetty:
28 helmikuun 2023
