Uniapnean diagnosointi perustuu oireiden arviointiin ja unirekisteröintiin, joka tunnetaan myös nimellä polysomnografia. Tässä tutkimuksessa potilaan unta seurataan yön yli erikoisvalvotuissa olosuhteissa, jossa rekisteröidään muun muassa hengitys, sydämen syke ja aivotoiminta. Lisäksi voidaan käyttää kotona tehtävää yksinkertaisempaa unirekisteröintiä, joka keskittyy hengitykseen ja happisaturaatioon.

Uniapnean hoito riippuu sen vakavuudesta ja oireiden luonteesta. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat elämäntapamuutokset, kuten painonhallinta ja välttää selällään nukkumista. Laitehoito, kuten CPAP-laite (Continuous Positive Airway Pressure), joka pitää hengitystiet avoinna nukkuessa, on myös yleinen hoitokeino. Joissakin tapauksissa voidaan harkita myös leikkaushoitoa.

Uniapnea häiritsee unen rakennetta aiheuttaen toistuvia hengityskatkoksia, jotka keskeyttävät unen ja alentavat unen laatua. Tämä johtaa usein päiväaikaiseen väsymykseen ja nukahtelutaipumukseen, koska uni ei ole palauttavaa. Pitkällä aikavälillä uniapnea voi lisätä riskiä monille terveysongelmille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille.