Helikobakteeri on vältettävissä hygienian avulla
Helikobakteeri on bakteeri, joka kykenee elämään mahan limakalvossa happamasta ympäristöstä huolimatta.
Helikobakteeri on vältettävissä hygienian avulla
Helikobakteeri on bakteeri, joka kykenee elämään mahan limakalvossa happamasta ympäristöstä huolimatta.
Helikobakteeri lyhyesti
- Helikobakteeri kykenee elämään vatsan limakalvoilla hapoista huolimatta.
- Helikobakteeri on yhteydessä hygieenisiin oloihin.
- Helikobakteeri voidaan häätää elimistöstä.
- Hyvä hygieniataso on tärkein keino välttää helikobakteeri.
Mikä on helikobakteeri?
Helikobakteeri on bakteeri, joka kykenee elämään mahan limakalvossa happamasta ympäristöstä huolimatta.
Vanhemmissa ikäluokissa myös suomalaisista bakteeri on yli puolella, koska he ovat eläneet vähemmän hygieenisissä oloissa.
30-50-vuotiaista bakteeri löytyy neljäsosalta ja vuoden 1990 jälkeen syntyneiltä harvemmalta kuin kymmenesosalta.
Hyvä yleinen hygieniataso on siis tärkein keino välttää infektio.
Millaisia oireita helikobakteeri aiheuttaa?
Infektio on yleensä oireeton, mutta joskus se aiheuttaa elimistössä mahan limakalvon tulehduksen. Tähän voi liittyä mahahaavan eli ulkustaudin kehittyminen. Sen epäillään aiheuttavan ylävatsaoireita myös potilaille, joilla ei ole ulkustautia.
Limakalvotulehdus voi pysyä vuosia samanlaisena. Se voi myös ajan kuluessa tehdä vatsan vähähappoiseksi tai hapottomaksi, mikä on merkittävä mahasyövän riskitekijä.
Miten helikobakteeri tutkitaan?
Helikobakteeri tutkitaan pääasiassa, kun epäillään infektiota. Se voidaan tutkia myös, jos halutaan arvioida omaa sairastumismahdollisuutta helikobakteerin liitännäissairauksiin, kuten hapottomaan mahaan ja vatsahaavaan.
Helikobakteeri voidaan todeta seuraavilla testeillä, joista yleensä käytetään useampaa:
- Veren vasta-ainetasosta
- Hengitystestillä, joka perustuu bakteerin kykyyn hajottaa ureaa ammoniakkiyhdisteeksi ja hiilidioksidiksi. Potilas nauttii isotoopilla merkittyä ureaa. Myöhemmin kerätään hengitysilmaa tutkittavaksi. Jos hengitysilmassa on isotooppia sisältävää hiilidioksidia, mahassa on helikobakteereja.
- Ulostetestillä
- Mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta
Ota yhteyttä lääkäriin, mikäli epäilet helikobakteeri-infektiota.
Positiiviset vasta-ainetasot viittaavat aktiiviseen Helicobacter pylori-infektioon. Aiemmin saatu helikobakteerin häätöhoito voi joskus vaikuttaa vasta-ainetasoihin.
Helikobakteerin häätöhoito
Mahatulehduksen tai mahahaavan yhteydessä todettu bakteeri hoidetaan aina. Muissa mahataudeissa, kuten toiminnallisissa ylävatsavaivoissa ja refluksitaudissa hoito on suositeltu, vaikka sen teho oireisiin on vähäinen.
Häätöhoito kestää viikon ajan. Siihen kuuluu kolme lääkettä: mahan haponeritystä salpaava lääke ja kaksi eri antibioottia. Haponeritystä salpaavaa lääkettä jatketaan hoidon jälkeen useita viikkoja.
Häätöhoidon onnistuminen testataan noin kahden kuukauden kuluttua hoidosta.
Yleisimmät kysymykset aiheeseen liittyen
Helikobakteeri-infektio todetaan yleensä hengitystestillä, verikokeella, ulostetutkimuksella tai mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetulla kudosnäytteellä. Nämä testit mittaavat bakteerin aiheuttamia muutoksia tai sen suoraan aiheuttamia merkkiaineita kehossa.
Helikobakteeri tarttuu yleensä suun kautta, kun henkilö nielaisee bakteeria sisältäviä mikrobeja. Tämä voi tapahtua saastuneen ruoan, veden tai syljen välityksellä. Bakteeri voi myös levitä henkilöltä toiselle suorassa kontaktissa, kuten suutelemalla
Helikobakteeri-infektio voi olla oireeton, mutta se voi myös aiheuttaa vatsakipua, närästystä, pahoinvointia, oksentelua ja ruokahaluttomuutta. Pitkäaikainen infektio voi johtaa vakavampiin tiloihin kuten mahahaavaan tai jopa mahasyöpään.
