S-TfR-testin avulla selvitetään, onko henkilöllä raudanpuutetta. Raudanpuute aiheuttaa esimerkiksi väsymystä ja heikkouden tunnetta.
- S-TfR-testi on yksi raudanpuutteen diagnostiikassa käytettävistä testeistä.
- Arvo kuvaa punasolutuotannon vilkkautta ja kohoaa raudanpuutteessa.
- Testin avulla tutkitaan, onko potilaalla raudanpuuteanemia vai johtuuko anemia muusta tekijästä.
Sisällysluettelo
Transferriinireseptori, liukoinen (S -TfR)
Transferriinireseptori on transferriinin eli raudan kuljettajavalkuaisen vastaanottajamolekyyli. Sen määrä veressä kuvaa punasolutuotannon vilkkautta. Liukoisen transferriinireseptorin määrä kohoaa raudanpuutteessa.
Seerumin transferriinireseptori -määritys (S -TfR) on mikrosyyttisen anemian selvittelyssä luotettavampi kuin tavalliset raudanpuutteen mittarit (seerumin rauta, transferriini ja ferritiini). TfR -määritys on nykyään paras mahdollinen yksittäinen laboratoriotutkimus raudanpuuteanemian diagnosoinnissa.
Mitä liukoisen transferriinireseptorin S-TfR-testillä tutkitaan?
Liukoisen transferriinireseptorin pitoisuuden mittaaminen auttaa selvittämään, onko henkilön anemian taustalla raudanpuute, vai johtuuko anemia muista tekijöistä, kuten elimellisestä sairaudesta tai tulehduksesta.
Raudanpuutetta tutkitaan myös esimerkiksi ferritiinitestillä.
Transferriinireseptorien määrä veressä lisääntyy raudanpuutteen aikana, jolloin myös S-TfR-arvo kohoaa. Korkea pitoisuus siis viittaa vahvasti raudanpuutteeseen. Harvinainen raudankertymäsairaus saattaa puolestaan laskea arvoa.
Missä voin mitata S-TfR-arvoni?
Voit ostaa S-TfR-testin Puhdin verkkokaupasta. Kaikki Puhdin testit ovat tilattavissa ilman lääkärin lähetettä.
Mitkä ovat liukoisen transferriinireseptorin viitearvot?
Liukoisen transferriinireseptorin viitearvot seerumista: 0.8 – 1.8 mg/l
Liukoisen transferriinireseptorin viitearvot plasmasta:
| Miehet | 2.2 – 5.0 mg/l |
| Naiset | 1.9 – 4.4 mg/l |
Lähteet
Eskelinen, Seija. Transferriinireseptori, plasmasta P-TfR. Terveyskirjasto. Viitattu 7.4.2019.
Transferriinireseptori, liukoinen. Laboratoriokäsikirja. Viitattu 7.4.2019
Synlab. Laboratoriokäsikirja. Viitattu 6.6.2019.
Päivitetty: 31.01.2020