Hiihtokoulu 2: Miten valitset oikeat hiihtovälineet?
Hiihtokoulu 2: Miten valitset oikeat hiihtovälineet?

Hiihtovälineiden on oltava kunnossa, jotta voit nauttia teknisestä suorittamisesta suksilla. Perinteisellä ja vapaalla tyylillä on erilaiset vaatimukset välineille. Perinteisellä tyylillä sukset tarvitsevat rentoa joustoa, jotta ne pitävät hyvin, kun taas vapaalla tyylillä sukset kaipaavat jäykkyyttä suoraan eteenpäin liikkumiseen.
Kirjoittaja: Kalle Kotiranta
Suksien yleiset ohjemitat ovat perinteisellä tyylillä oma pituus + 15–25 cm ja vapaalla tyylillä oma pituus + 10–20 cm. Sukset valitaan pituuden ja jäykkyyden mukaan, mutta jäykkyydellä on suurempi merkitys. Oli kyse sitten aloittelijasta tai huippuhiihtäjästä, suksen profiili vaikuttaa eniten ominaisuuksiin – jopa 70–80 % – kun taas loput riippuvat pohjamateriaaleista, hionnasta ja voitelusta. Valinnassa otetaan huomioon alusta, hiihtäjän taitotaso ja suksen profiili. Kuntoilijoiden kannalta tärkein ominaisuus on helppohiihtoisuus, mikä tarkoittaa perinteisellä helposti pidettäviä suksia ja vapaalla hyvää suuntavakautta. Yhdellä yleisparilla per tyyli pärjää usein aloittelijoille.
Perinteisen tyylin sukset
Perinteisen suksen valinta perustuu hiihtäjän painoon, kelialueeseen ja aktiivisuustasoon. Hyvä perinteinen suksi pitää hyvin ja nappaa lumeen pienellä painonsiirrolla. Karvapohjasukset ovat suosittuja, tarjoten voiteluvapaan pitoalueen erilaisissa keleissä. Karvapohjasukset on valittava
tarkasti, jotta pitoalue ei kahnaa, mutta pitää kevyellä painonsiirrolla. Pohjan karvat ovat vaihdettavissa ja karvaa löytyy sekä pitävämpiä malleja että hivenen luistavampia malleja. Karvat kuluvat ja likaantuvat käytössä, joten ne tulee vaihtaa noin 400–900 km välein.
Luistelutyylin sukset
Luistelusukset valitaan hiihtäjän painon, kelialueen ja taitotason perusteella. Hyvä vapaan suksi on liukas ja suuntavakaa. Luistelusukset ovat lyhyemmät kuin perinteiset sukset, helpottaen käsittelyä. Suksien kaarimainen profiili pitää ponnistuksen lopussa, ja suksi valitaan suuntavakauden perusteella.
Hiihtokengät
Perinteisen ja vapaan tyylin monot eroavat toisistaan. Monon tärkein ominaisuus on istuvuus, ja aktiivikuntoilijoille suunnatut monot ovat yleensä topatumpia ja lämpimämpiä. Huippumonot ovat pääsääntöisesti istuvampia, kevyempiä, tukevampia ja niissä on käytetty laadukkaampia materiaaleja. Monoja hankkiessa kannattaa sovittaa eri malleja, jotta paras mono omaan jalkaan löytyy.
Perinteisen monossa tulisi jäädä varpaille tilaa noin 0,5 cm. Luistelutyylin monon tulisi muistuttaa hokkaria ja monossa ei tarvitse olla yhtään ylimääräistä tilaa. Jalan tulisi pysyä vapaan tyylin monossa mahdollisimman hyvin paikallaan, jolloin tuntuma sukseen on huomattavasti parempi ja suksea on helpompi kuljettaa sivuttaisheilurissa.
Hiihtosauvat
Sauvojen tulisi aina olla 100 % hiilikuitusauvoja riippumatta hiihtäjän tasosta. Sauva vaikuttaa suoraan hiihtotekniikkaan, ja hihnan on oltava napakka käteen. Sauvoja ei tulisi puristaa hiihtäessä, vaan hihnan varassa ”roikkua”. Optimaalinen sauvan pituus riippuu hiihtotyylistä, tekniikasta, hiihtäjän aktiivisuustasosta ja raajojen mittasuhteista. Perinteisellä tyylillä käytetään kerrointa 0,83–0,86. Vapaalla tyylillä sauvojen pituuden määrittämisessä käytetään kerrointa 0,9–0,92.
Hiihtovaatteet
Hiihtäessä elimistö käy kierroksilla, ja oikeanlainen pukeutuminen on avainasemassa mukavuuden takaamiseksi. Kerrospukeutuminen on tehokas tapa pitää lämpimänä. Aluskerraston tulee siirtää hiki pois iholta, välikerroksena voi käyttää villaa tai keinokuitua, ja ulkokerros suojaa tuulelta ja kylmältä. Sopivilla materiaalivalinnoilla hiihtolenkistä voi tehdä entistäkin nautinnollisemman. Kädet tulee pitää lämpiminä ja hanskoja löytyykin joka lähtöön. Silkkiset alushanskat ovat hyvät, jos sormet palelevat helposti.
Pää kannattaa suojata päähineellä, jonka sisäosa on alusasumateriaalia, jolloin se tuntuu kuivalta. Lisäksi päähineen edessä oleva tuulisuoja estää viiman kylmettämästä otsalohkoa. Putkihuiveilla saadaan suojattua kaulaa ja tarvittaessa päätä. Yleensä ladulle lähtiessä tulee olla hivenen vilu, koska suorituksen aikana elimistö haihduttaa lämpöä.
