Chat with us, powered by LiveChat

Ylipaino vaikuttaa usein terveyteen. Paino ei kuitenkaan ole yksioikoinen terveyden mittari. Tämä artikkeli kertoo ylipainon vaikutuksista terveyteen sekä eri mittauksista, joilla voidaan arvioida terveyttä ja ylipainoon liittyviä sairastumisriskejä.

Vaikka painoa olisi liikaa, se ei automaattisesti tarkoita huonompaa terveyttä. Mitä parempaa huolta pidät itsestäsi painoindeksistä huolimatta, sitä todennäköisemmin pysyt terveenä.

Mihin kaikkeen ylipaino vaikuttaa?

Lihavuus voi vaikuttaa muun muassa rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan.

Huonot rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja rasvamaksa ovat tavallisia lihavuuden liitännäisvaivoja, joita voi hoitaa ja ehkäistä.

Mitä varhaisemmin näihin tekijöihin puututaan, sitä todennäköisemmin varsinaisen lihavuussairauden kehittyminen voidaan peruuttaa.

Kuinka pudottaa painoa pysyvästi?

Lyhytkestoiset dieetit kannattaa unohtaa. Huomio kannattaa sen sijaan viedä pitkäaikaiseen elintapojen muutokseen. Elämäntapamuutos ja painonhallinta vievät aikaa.

Lihavuuden moninaisista terveysriskeistä puhutaan kaikkialla. Ehkä liikaakin: lihavuutta ruoditaan ja soimataan tavalla, joka ei ainakaan auta liikakilojensa kanssa kamppailevia.

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksilöiden syyllistäminen omista liikakiloistaan on hyvin haitallista. Sillä on huono vaikutus sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin.

Syyllisyys, häpeä ja kielteinen kehonkuva sekä toistuva laihduttelu sekoittavat syömisen säätelyä ja vaikeuttavat painonhallintaa.

Sairastumisen pelko stressaa ja voi heikentää elintapoja entisestään – miksi edes yrittää, kun diabetes ja sydäntaudit ovat jo muutenkin kulman takana?

Puhe lihavuudesta ja sen kätkemistä vaaroista on liian mustavalkoista ja syyllistävää. Todellisuudessa liikakilot ovat vain yksi terveystekijä muiden joukossa.

Painonpudotuksen haasteet saattavat liittyä myös elimistön toiminnan häiriöihin, sairauksiin tai jonkin vitamiinin tai ravintoaineen puutokseen. Painonpudotukseen ja elintapojen muutokseen ryhtyessä kannattaa tarkastaa elimistön tila.

Mitkä tekijät vaikuttavat ylipainon kertymiseen?

Ylipainoon ja siihen liittyviin elintapasairauksiin sairastumisen riskiin vaikuttaa valtava joukko erilaisia tekijöitä geeniperimästä ympäristötekijöihin ja elintapoihin. Elintavatkin ovat iso kokonaisuus, johon voi vaikuttaa monella osa-alueella.

Vaikka liikakiloja olisi kymmeniä, on mahdollista elää terveenä. Parasta, mitä liikapainoinen voi tehdä, onkin täyskäännös itseinhosta kohti itsensä arvostamista ja terveen uteliaisuuden vaaliminen omaa hyvinvointia kohtaan kiloista riippumatta.

Merkittäväkään lihavuus ei ole mikään sairastumisautomaatti, eivätkä hyvät valinnat ole vain hoikkien etuoikeus.

Mikä helpottaa laihduttamista?

Stressinhallinta, riittävä uni, lepo, rentoutuminen, alkoholin käytön vähentäminen, tupakoimattomuus, runsas päivittäinen aktiivisuus, ihmissuhteiden vaaliminen, hyvää oloa tuottava liikkuminen ja mielekäs, omannäköinen elämä ovat vähintään yhtä tärkeitä terveystekoja kuin fiksut ruokavalinnat.

Ravitsemusasioitakaan ei ole järkevää katsoa liian jyrkästi. Riittää, kunhan terveyttä ja hyvää oloa suojelevat valinnat saavat tilaa ajatuksista ja lautaselta – ei laihtumisen vuoksi vaan siksi, että kokee kehonsa ansaitsevan huolenpitoa.

Muutokset niin kehossa kuin ajatuksissa vievät aikaa.

Onko lihavuus vaarallista?

Lihavuuden vaarallisuutta ei ole tarpeen ylikorostaa, mutta ei myöskään syytä täysin unohtaa. Koska ylipainon kertyminen voi aiheuttaa pahimmillaan isojakin ongelmia, omaa terveyttä on sitä tärkeämpää arvostaa, vaalia ja seurata, mitä enemmän liikakiloja on kertynyt.

Ajantasainen tieto omasta terveydentilasta on tärkeää riippumatta siitä, onko suunnitelmissa painonpudotus vai ei. Liikapainon ikävät liitännäiset kuten kohonnut verenpaine sekä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan ongelmat on tärkeää havaita ajoissa, jotta varsinaisia sairauksia voidaan ehkäistä.

Alta voit lukea tärkeimmistä mittauksista, jotka kertovat liikakiloista, niiden vaikutuksista sekä siitä, miten keho selviytyy tämänhetkisen painon kanssa.

Ylipainoon liittyvät mittaukset

Mitä painoindeksi kertoo?

Painoindeksi on ihmisen pituuden ja painon suhdeluku. Sitä käytetään, kun arvioidaan aikuisen ihmisen painoa. Painoindeksi lasketaan useimmiten kaavalla, jossa paino jaetaan pituuden neliöllä. Tulokset jaetaan painoluokkiin.

  • alle 18.5 alipaino
  • 18.5 – 25 normaalipaino
  • 25.0 – 30 lievä ylipaino
  • 30.0 – 35 lihavuus, merkittävä ylipaino
  • 35.0 – 40 vaikea lihavuus
  • yli 40 sairaalloinen lihavuus

Painoindeksiä käytetään arvioitaessa sitä, miten suuri liikakilojen aiheuttama terveysriski on. Lievän ylipainon aiheuttamat terveysriskit ovat hyvin vähäisiä. Lukeman 30 ylittyessä liikapainon riskit alkavat vähitellen kasvaa.

Painoindeksissä on joitakin heikkouksia: se ei kerro mitään esimerkiksi siitä, minkä verran ihmisen kehossa on lihaksia tai rasvaa. Tämä on sikäli ongelmallista, että normaalipainoisellakin voi olla kehossaan haitallista rasvakudosta, joka voi aiheuttaa ongelmia.

Mikä on “normaali” painoindeksi?

Normaali painoindeksi asettuu viiterajoihin 18.5 – 25. Kannattaa kuitenkin huomata, että painoindeksi ei kerro kaikkea terveydestä ja esimerkiksi urheilijalla lihasmassan takia painoindeksi ei aina kerro totuutta.

Mistä kehonkoostumusmittaus kertoo?

Kehonkoostumusmittaus kertoo paremmin tulkittavan ja todenmukaisen tuloksen kehon koostumuksesta kuin painoindeksi. Painoindeksi ei huomioi, onko kehon paino lihasta vai kertynyttä rasvaa. Kehonkoostumusmittaus paljastaa rasvan ja lihasten määrän kehossa.

Vyötärönmitta on tärkeä riskikartoitus

”Väärään paikkaan” eli keskivartaloon, sisäelinten ympärille ja vatsaonteloon kertyvä rasvakudos on aineenvaihdunnallisesti hyvin aktiivista ja voi sekoittaa kehon toimintaa. Tämän vuoksi varsinkin normaalipainoisille ja lievästi ylipainoisille suositellaan lisäksi myös vyötärönympäryksen mittaamista.

Vyötärönympärys mitataan pari senttiä navan yläpuolelta, paljaalta iholta. Tuloksia tulkitaan näin:

ei terveysriskiälievä terveysriskihuomattava terveysriski
miehetalle 94 cm94-101yli 102
naisetalle 80 cm80-87yli 88

Mikä on “normaali” vyötärönmitta naisilla?

Mikäli vyötärönmitta naisella on alle 80 cm, ei sitä tulkita terveysriskiksi. 80-87 cm vyötörönmittaa tulkitaan lievänä terveysriskinä.

Mikä on “normaali” vyötärönmitta miehillä?

Mikäli vyötärönmitta miehellä on alle 94 cm, ei sitä tulkita terveysriskiksi. 94-101 cm vyötörönmittaa tulkitaan lievänä terveysriskinä.

Rasva-arvot kertovat sairauksien riskistä jo hyvissä ajoin

Kun painoindeksi on korkea tai vyötärönympärys yli normaalin, keho saattaa jossakin vaiheessa ilmoittaa, että tilanne on käynyt sille hankalaksi. Merkit ovat useimmilla ihmisillä samat: verenpaine nousee ja rasva- tai sokeriarvot ovat pielessä. Tilannetta sanotaan metaboliseksi oireyhtymäksi.

Metabolinen oireyhtymä (MBO) on lihomisen laukaisema riskirypäs, joka lisää sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskiä. Käytännössä MBO tarkoittaa korkean verenpaineen, lihavuuden ja rasva- ja sokeriaineenvaihduntaongelmien yhdistelmää.

Hyvä uutinen on se, että MBO on peruutettavissa oleva tila, joka reagoi elintapojen korjaamiseen erinomaisen hyvin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa riskikasaumaa päästään purkamaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tilanne voidaan ottaa haltuun ja ehkäistä varsinaisten sairauksien kehittyminen.

Jos painoa on liikaa, onkin tämän vuoksi hyvin tärkeää pitää silmällä verenpainetta säännöllisellä mittauksella ja seurata lisäksi muutamia tärkeitä veriarvoja.

Rasva-arvot eli lipidit kertovat rasva-aineenvaihdunnan tilasta: kokonaiskolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit. Rasva-arvot reagoivat usein jo varhaisessa vaiheessa kehon ”lihomisstressiin”, joten niitä voi käyttää hyvänä ja herkkänä mittarina oman terveydentilan arvioinnissa.

Kolesterolin ja triglyseridien viitearvot

  • Kokonaiskolesteroli alle 5
  • LDL alle 3
  • HDL naiset: yli 1,2 ja miehet: yli 1,0
  • Triglyseridit alle 1,7

Mitä poikkeavat rasva-arvot tarkoittavat?

Jos LDL nousee, HDL laskee ja triglyseridien määrä veressä lisääntyy, viesti on selvä: elintavoissa on jotakin, joka voi pitkällä aikavälillä olla rasite terveydelle.

Viitearvoista poikkeavat rasva-arvot lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin riippumatta siitä, onko liikakiloja vai ei. Mitä enemmän erilaisia sydäntautiriskejä elintapoihin on kasautunut, sitä vakavampana viestinä rasva-arvojen huonontuminen kannattaa ottaa.

Vaikka rasva-arvot voivat olla metsässä vuosikymmenien ajan ilman, että niistä seuraisi sydäntautia tai aivoinfarktia, ei kannata luottaa pelkästään hyvään tuuriin, jos kerran riskeihin voi vaikuttaa maltillisesti ja helposti itse.

Rasva-arvot voivat kuitenkin olla vuosikausia pielessä ilman, että mitään sen vakavampaa seuraisi – paniikki ei siis ole tässäkään tarpeen, ainoastaan elintapojen maltillinen ja pysyvä korjaus on tarpeellista.

Kuinka korjaan rasva-arvoni?

Rasva-arvojen huononemiseen kannattaa tarttua ensimmäiseksi ruokavaliohoidolla. Kulmakiviä on kolme: kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen, kuitupitoisemmat täysjyväviljat vaaleiden viljojen tilalle ja pehmeitä kasvirasvoja kovien eläinrasvojen sijaan.

Tärkeintä on tehdä muutoksista niin, että uusien tapojen istuttaminen pysyviksi arkirutiineiksi ei tuota harmitusta eikä päänvaivaa: marjoja ja siemeniä aamupuuroon, avokadoa ja kasvipohjaisia levitteitä leivän päälle, hedelmiä aterioiden välillä ja pähkinöitä iltapalalla.

Lisää ruokavalioon avokadoa, kasviöljyjä, pähkinöitä, siemeniä ja rasvaista kalaa juustojen, jauhelihan, kerman ja voin tilalle.

Lisäksi kannattaa miettiä liikunnan lisäämistä – säännöllinen reipas liikkuminen auttaa rasva-arvojen parantamisessa yhtä hyvin kuin kolesterolilääke.

Mitä maksa-arvot kertovat?

Maksa on luonnostaan hyvin vähärasvainen elin. Rasvamaksa syntyy, kun maksasolujen sisälle kertyy runsaasti rasvaa. Rasvamaksa syntyy usein samassa vyyhdissä kuin metabolinen oireyhtymä: rasva-aineenvaihdunta sekoittuu, ja rasvaa alkaa kertyä paitsi ihon alle, myös sisäelinten ympärille ja sisään.

Metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkejä tarkkailemalla ja elintapojen täsmäiskulla on mahdollista peruuttaa sekä rasvamaksa että metabolinen oireyhtymä.

Rasvan kerääntyminen maksakudokseen vaurioittaa maksaa samaan tapaan kuin alkoholi, ja se nostaa myös maksa-arvoja. Selkeyden vuoksi puhutaankin yleensä ei-alkoholiperäisestä rasvamaksasta ja maksatulehduksesta.

Suomessa on havaittu vasta viime aikoina siihen, että maksaongelmat yleistyvät myös niillä, jotka eivät käytä liikaa alkoholia. On arvioitu, että jopa joka neljännellä suomalaisella on rasvamaksa – ja moni potee sitä tietämättään. 10-20 prosentilla normaalipainoisista on liikaa maksarasvaa, ja liikapainoisista rasvamaksa on jopa 70-80 prosentilla.

Rasvamaksa on varsin helppo todeta. Diagnoosiin tarvitaan verikoe ja muutama taustatieto. Rasvamaksassa ALAT ja ASAT ovat kohonneet kaksin- tai kolminkertaisiksi.

Jos henkilö on lisäksi ylipainoinen eikä muita syitä maksa-arvojen nousulle ole, rasvamaksa on todennäköinen. Diagnoosi voidaan vielä varmistaa tekemällä maksan kaikukuvaus.

Viitearvot (maksa-arvot ALAT ja ASAT)

ALATASAT
Naisetalle 35 U/l15 – 35 U/l
Miehetalle 50 U/l15 – 45 U/l

Maksa on elintärkeä elin – tarvitsemme sitä joka sekunti. Vaikka rasvamaksa onkin maksan toimintakyvyn kannalta huono uutinen, hyvää on se, että oikeilla toimenpiteillä maksa toipuu nopeasti: jo parin prosentin painonlasku pienentää maksasoluihin kertynyttä rasvaa yli kymmenellä prosentilla, ja kun ruokavaliomuutokseen lisätään liikunta, maksan puhdistuminen tehostuu huomattavasti.

Mitä enemmän ruokavaliosta karsitaan alkoholijuomia, makeita virvoitusjuomia, makeisia, leivonnaisia ja nopeita hiilihydraatteja, sitä paremmat mahdollisuudet maksalla on toipua ripeästi ennalleen.

Rasvamaksan hoidossa tärkein kulmakivi on useiden terveyttä edistävien elintapojen yhdisteleminen: liikunnan ja ruokavalion lisäksi myös riittävä lepo ja stressinhallinta auttavat.

Mitä sokeriarvot kertovat?

Sokeriarvot kertovat, miten hyvin elimistön sokeritasapainoa ylläpitävät mekanismit toimivat. Paastosokerikokeessa veren glukoosipitoisuus mitataan kahdeksan tunnin ravinnottaolon jälkeen.

Omien sokeriarvojen tunteminen on tärkeää varsinkin silloin, jos on kertynyt liikapainon lisäksi vielä jokin muu riskitekijä – suurentunut vyötärönympärys tai huonot kolesteroliarvot.

Sokeriarvojen mittausta ei kannata lykätä eikä vältellä.

Vaikka diabeteksen diagnosointi on tehostunut, Suomessa arvioidaan vieläkin olevan jopa 150 000 ihmistä, jotka sairastavat diabetesta tietämättään. Silloin diabetes voi tehdä elimistössä tuhojaan jopa vuosikausia ennen kuin sairauden etenemiseen päästään vaikuttamaan.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa tilanne havaitaan, sitä paremmin voidaan varmistaa, että sairaus ei ehdi tehdä tuhojaan elimistössä. Hyvällä hoidolla diabeteksen liitännäissairaudet voidaan ehkäistä kokonaan.

Viitearvot (paastosokeri eli fP-Gluk)

normaaliheikentynyt paastosokeriheikentynyt sokerinsieto
4-6 mmol/l6-7 mmol/lyli 7

Sokerihemoglobiiniarvo (B-HbA1c) kuvastaa sitä, millainen veren glukoosipitoisuus on ollut parin edeltävän kuukauden aikana. Se mittaa punasolujen hemoglobiinimolekyyleihin kiinnittynyttä sokeria, jonka määrä lisääntyy sitä mukaa, kun veren sokeripitoisuus kasvaa.

normaalikorkea, viittaa diabetekseen
20-42 mmol/lyli 47,5

Korkeat sokeriarvot vaativat aina uusintamittauksen, ja lisäksi voidaan tehdä sokerirasituskoe.

Jos oireita ei ole, on tärkeää muistaa, että yksittäinen koholla oleva arvo ei vielä tarkoita diabetesta, ellei muita sairauteen viittaavia oireita ole.

Aikuistyypin diabetes kehittyy usein täysin huomaamatta, eikä se ilmoittele itsestään kuin ehkä epämääräisellä väsymyksellä tai jollakin muulla vaikeasti tulkittavalla oireella.

Jos varsinaisia diabetekseen viittaavia oireita ei ole, diagnoosi edellyttää, että kahden tai useamman verikokeen tulokset antavat perustellun syyn epäillä sairautta.

Jos sokerirasituskokeessa veren glukoosipitoisuus jää yli 11 mmol/l, paastosokerilukema on toistuvasti yli 7 ja pitkäsokeri yli 47,5, on kyse diabeteksesta.

Kuinka teen pysyvän elämäntapamuutoksen?

Liikapaino voidaan pelkistetysti tulkita merkiksi siitä, että jokin elintapoihin tai elämänhallintaan liittyvä tekijä on lähtenyt niin sanotusti laukalle. Ravintoa saadaan enemmän kuin sitä tarvittaisiin, liikkuminen on vähentynyt aiemmasta, stressiä pukkaa, uni on häiriintynyt, aineenvaihdunta on ehkä hidastunut niin, että pieni säätö energiatasapainossa on tarpeen, tai elämänhallinnassa on tapahtunut jokin uusi käänne, joka vaatii tarkastelua.

Kun paino nousee, on aika kääntää katse omaan elämään, terveyteen ja hyvinvointiin. Miten voin? Miten hoidan ja ravitsen itseäni? Annanko keholleni sitä, mitä se tarvitsee jaksaakseen ja voidakseen hyvin?

Jos elintavoissa on tapahtunut jotakin, mikä vaatii korjaamista, oikea ja ajantasainen tieto omasta ravitsemustilasta voi olla yhtenä tärkeänä motivaatiotekijänä muutoksessa.

Tieto auttaa huolehtimaan myös painosta terveys, ei painolukema edellä. Näin muutoksesta on helpompi rakentaa pitkäjänteinen ja pysyvä.

Terveystarkastuksessa käyminen ennen ja jälkeen elämäntapamuutoksen motivoi. Tulosten seurannasta on hyötyä terveyden arvioinnissa. Paranevien tulosten seuranta auttaa jatkamaan!

Minkälainen ruokavalio sopii laihdutukseen?

Kun ruokavalio on pielessä, sieltä puuttuu tyypillisesti myös niitä ruokia, joissa on eniten suojaravintoaineita. Ylipainoinen ja aliravittu ei ole mahdoton, vaan pikemminkin aivan tavallinen yhtälö.

On olemassa muutamia ravintoaineita, joiden riittävä saanti on haasteellista jopa niille, jotka kuvittelevat syövänsä hyvin ja terveellisesti.

Jos ruokarytmi on pielessä, aterioita tulee korvattua välipaloilla ja napostelulla ja ruokavalion terveellisyydestä tulee tingittyä tuon tuosta. Ravitsemusongelmat kasautuvat vyyhdiksi: liikaa ja vääränlaista rasvaa, liian vähän kuituja, liian vähän suojaravintoaineita ja liian yksipuolista ravintoa.

Toinen ravitsemusongelmia tuottava tapa on toistuva tiukka kuuriluontoinen laihduttaminen. Kitukuurien aikana ravitsemustekijät ovat useimmiten tavalla tai toisella pielessä. Mitä vähemmän kaloreita dieetti sisältää, sitä todennäköisemmin sen aikana saadaan liian vähän välttämättömiä ravintoaineita.

Kuuriluontoisella laihduttamisella ei saavuteta pysyvästi terveellistä ruokavaliota ja pysyviä tuloksia.

Ravintoaineista suomalaisten sitkeimmät ongelmakohdat ovat folaatti, D-vitamiini sekä naisten oma pulmaravinne, rauta.

Rautaa saa esimerkiksi sisäelimistä, punaisesta lihasta ja palkokasveista. Folaattia on runsaasti muun muassa vihreissä lehtivihanneksissa, soijassa, pavuissa ja herneissä. D-vitamiinia saa rasvaisesta kalasta ja auringosta. D-vitamiinia suositellaan useimmille nautittavan myös lisäravinteena. Sen puutos on erittäin yleistä Suomessa.

Jos näitä ruoka-aineita on tullut nautittua harvemmin ja oma ravitsemustila arveluttaa, folaatin, D-vitamiinin ja ferritiinin mittaukset paljastavat, onko näissä ravintotekijöissä ongelmaa.

Testipaketteihin on koottu valmiiksi useita tärkeitä yleisterveyteen vaikuttavien tekijöiden mittauksia. Puhti-terveystarkastus on suosituin testipakettimme. Se sisältää 31 eri mittaria, jotka antavat kattavan käsityksen siitä, miten elimistösi voi. Mukana on mm. täydellinen verenkuva, kolesteroli, D-vitamiini, kilpirauhanen, ferritiini sekä maksan ja munuaisten toiminta.

Lisäksi voit tarkastaa elimistön toimintaa laajemminkin:

Naisten laaja paketti sisältää Puhti-terveystarkastuksen lisäksi B12-vitamiinin ja folaatin. Miehen paketti sisältää Puhti-terveystarkastuksen lisäksi testosteronin ja B12-vitamiinin. Testipaketteihin voi lisätä myös muita yksittäisiä testejä mittatilaussivulta.

Lihomisen taustalla voi olla myös kilpirauhasen toiminnan häiriö

Jos painonnousuun liittyy monenlaisia epämääräisiä lisäoireita, kuten palelua, turpoamista, väsymystä, vetämättömyyttä tai alakuloa, on tärkeää sulkea pois kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus.

Jos kilot johtuvatkin hypotyreoosista eli kilpirauhasen vajaatoiminnasta, tarvitaan pysyvä lääkitys. Sairauden hoito auttaa yleensä myös painonnousun katkaisemisessa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta tuo painonhallintaan omat haasteensa, mutta mahdotonta se ei ole – vajaatoiminnasta huolimatta kannattaa siis vaalia niitä elintapoja, jotka auttavat kohti normaalia painoa ja voimaan hyvin.

Kilpirauhasen toiminnan voi testata Puhdin kilpirauhasen testipaketin avulla. Kaikkiin testeihin pääsee ilman lääkärin lähetettä.

Miten hormonitoiminta vaikuttaa lihomiseen ja ylipainoon?

Hormonien vaikutus ylipainoon naisilla

Hormonitoiminta vaikuttaa muun muassa naisen kuukautisiin, jaksamiseen, mielialaan, painonhallintaan, uneen, hikoiluun, ruoansulatukseen, vastustuskykyyn ja aineenvaihduntaan. Naisen kattava hormonitutkimus auttaa selvittämään, onko painonnousun taustalla jonkin hormonin toiminnan häiriö.

Naisen hormonitutkimuksessa on mukana kilpirauhasen- ja lisäkilpirauhasen tilasta kertovat TSH, T4V, T3V sekä parathormoni, rautavarastoja mittaava ferritiini, tulehduksista kertova herkkä CRP, jaksamiseenkin vaikuttava D-vitamiini, stressihormoni kortisoli, progesteroni eli keltarauhashormoni, FSH eli follikkelia stimuloiva hormoni, LH luteinisoiva hormoni sekä estrogeeneihin kuuluva E2 Estradioli, joka on tärkein naissukuhormoni.

Ylipainon vaikutus hormonitoimintaan miehillä

Miehillä testosteronin selvitys voi usein paljastaa alhaisen testosteronin tason, joka voi liittyä painoon. Ylipaino vaikuttaa usein testosteronin alenemiseen. Keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä tavallisin syy alentuneeseen testosteroniin on ylipaino. Jo muutaman kilon painonpudotus voi auttaa testosteronitasojen nostamisessa.

Testosteronimittaus kuuluu myös seuraaviin tutkimuspaketteihin, jotka antavat kokonaisvaltaisen kuvan kehon toiminnasta:

Kehon toiminnasta kertovien veriarvojen selvitys kertoo elimistön tilasta. Tutkimukset voivat paljastaa syitä painonhallinnan hankaluuksien taustalla. Tulosten seuranta auttaa myös motivoimaan elämäntapamuutoksessa!

Teksti

Kirjoittajan avatar

Puhdin hyvinvoinnin asiantuntija Mirka Tuovinen on ravintovalmentaja, sisällöntuottaja sekä ravitsevan ruoan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja. Puhdilla Mirka vastaa viestinnästä ja palvelun jatkuvasta kehittämisestä. Erityisosaamista Mirkalla on hyvinvoivasta mielestä, erityisruokavalioista ja työhyvinvoinnista.


Päivitetty: 12.12.2019

Onko sinulla kokemuksia aiheesta, joita haluaisit jakaa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös