Kolesteroli on rasvan kaltaista ainetta, jota löytyy luonnostaan elimistön jokaisesta solusta. Ihmiskeho tuottaa sitä itsestään, mutta sitä saadaan myös ravinnon kautta. On olemassa hyvän- ja pahanlaatuista kolesterolia, ja normaalitasolla pysyessään se on olennainen aine koko elimistölle. Hyvän- ja pahanlaatuisen kolesterolin ero on syytä tunnistaa ja aika ajoin seurata omia kolesteroliarvoja.

  • On olemassa hyvän- ja pahanlaatuista kolesterolia, ja normaalitasolla pysyessään se on olennainen aine koko elimistölle.
  • Tutkimuksen avulla voidaan mitata, mikä on hyvän kolesterolin suhde pahaan kolesteroliin.
  • Hyvän kolesterolin (HDL) pitoisuus tulisi olla huonoa (LDL) kolesterolia korkeampi.
  • On olemassa hyvän- ja pahanlaatuista kolesterolia, ja normaalitasolla pysyessään se on olennainen aine koko elimistölle.
  • Tutkimuksen avulla voidaan mitata, mikä on hyvän kolesterolin suhde pahaan kolesteroliin.
  • Hyvän kolesterolin (HDL) pitoisuus tulisi olla huonoa (LDL) kolesterolia korkeampi.

Kolesteroli on rasvan kaltaista ainetta, jota löytyy luonnostaan elimistön jokaisesta solusta. Ihmiskeho tuottaa sitä itsestään, mutta sitä saadaan myös ravinnon kautta. On olemassa hyvän- ja pahanlaatuista kolesterolia, ja normaalitasolla pysyessään se on olennainen aine koko elimistölle. Hyvän- ja pahanlaatuisen kolesterolin ero on syytä tunnistaa ja aika ajoin seurata omia kolesteroliarvoja.

Koska kolesteroli on vahamaista, rasvamaista ainetta, se ei liukene veteen. Jotta kolesteroli pystyy kulkeutumaan verenkierron mukana eri puolille kehoa, on sen pakkauduttava kuljetusproteiinien eli lipoproteiinien sisään. Nämä kuljetusproteiinit ovat nimeltään low density lipoprotein eli LDL ja high density lipoprotein eli HDL.

Tämän artikkelin avulla opit ymmärtämään hyvän- ja pahanlaatuisen kolesterolin eron sekä sen, minkälaisissa viitearvoissa nämä pitoisuudet olisi suositeltavaa pitää.

HDL-kolesteroli

HDL-kolesteroli tai tutummin hyvä kolesteroli kuljettaa kolesterolia valtimoiden seinämistä ja muista kudoksista takaisin maksaan, jossa se hajoaa. Tutkimukset osoittavat, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus veressä on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Vastaavasti, jos pitoisuus on alhainen, valtimosairauksien vaara kasvaa.

Hyvän kolesterolin määrään veressä vaikuttavat perimä, sukupuoli ja elintavat. Naisilla on yleensä suurempi hyvän kolesterolin pitoisuus kuin miehillä. Sukupuolten välinen ero kuitenkin tasoittuu vaihdevuosien jälkeen. Myös vanhemmat vaikuttavat siihen, minkälainen HDL-taso lapsella on. Elintavoilla on tärkeä vaikutus HDL-kolesterolin määrään. Esimerkiksi liikunta kohottaa HDL-arvoa, kun taas vyötärölihavuus ja tupakointi vähentävät HDL-kolesterolin määrää.

Matala HDL-pitoisuus veressä lisää riskiä sairastua valtimotautiin. Länsimaisen elintavan aiheuttama ylipaino usein yhdistetään matalaan HDL-pitoisuuteen. Myös perinnölliset aineenvaihduntaan liittyvät sairaudet vähentävät hyvän kolesterolin määrää veressä.

LDL-kolesteroli

LDL-kolesteroli tai tutummin paha kolesteroli kuljettaa valtaosan veren kolesterolista kudoksiin ja myös valtimoiden seinämiin. Ylimääräinen kolesteroli jää verenkiertoon ja sitä voi kertyä valtimoiden seinämiin ahtauttaen niitä. Mitä enemmän veressä on pahaa kolesterolia, sitä enemmän kolesterolia kertyy kudoksiin. LDL-kolesteroli on todettu haitalliseksi etenkin ihmisillä, joilla on todettu valtimotauti, katkokävely tai tyypin 2 (aikuistyypin) diabetes.

Kun puhutaan kohonneesta kolesterolista ja lisääntyneestä valtimotaudin riskistä, tarkoitetaan ensisijaisesti LDL-kolesterolia.

Yleisin syy korkeaan LDL-arvoon on liian paljon tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa sisältävä ravinto. Ravinnosta saatavaa kovaa rasvaa saisi olla korkeintaan kolmannes ja pehmeitä rasvoja kaksi kolmesta. Tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat vähentävät LDL-kolesterolin määrää.

Myös lääkehoidon avulla voidaan tehokkaasti vähentää LDL-kolesterolin määrää veressä.

Tavoitearvot

Tavoitearvot ovat erilaiset eri riskiryhmiin kuuluvilla henkilöillä. Riski voi olla korkeampi henkilöillä, joilla on esimerkiksi aiemmin diagnosoitu tai sairastettu sydän- tai verisuonitauti. Riskin arviointiin voidaan käyttää riskilaskuria.

Tavoitearvojen sisällä pysyessään suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet välttää valtimosairauksia kunhan muut tekijät, kuten tupakoimattomuus, verenpaine, normaalipainoisuus ja riittävä liikunta ovat kunnossa.

Tutkimus Tutkimuslyhenne Suositusarvo (mmol/l)
Kokonaiskolesteroli fP-Kol alle 5,0
LDL-kolesteroli (huono) fP-Kol-LDL alle 3,0
HDL-kolesteroli (hyvä) fP-Kol-HDL yli 1,2 naiset
yli 1,0 miehet
Triglyseridit fP-Trigly alle 1,7

LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta mittaamalla voidaan herkimmin arvioida, onko henkilöllä riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin. LDL-kolesterolin tavoitearvo on alle 3 ja HDL-kolesterolin tavoite yli 1.0/1.2 (miehillä/naisilla).

Myös kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta mittaamalla voidaan selvittää sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Suhdeluvun tulisi olla korkeintaan neljä. Tätä korkeampi suhdeluku voi merkitä lisääntynyttä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Suhdeluku lasketaan jakamalla kokonaiskolesteroli HDL-kolesteroliarvolla.

Muistisääntö:

KOL (kokonaiskolesteroli) alle 5
KOL/KOL-HDL-suhde (kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde) alle 4
KOL-LDL (paha kolesteroli) alle 3
Trigly (triglyseridit) alle 2
KOL-HDL (hyvä kolesteroli) yli 1

 

Lähteet

Aalto-Setälä Katriina 2014: Matala HDL sydänsairauden riskinä. Emb-Guidelines.com

Betavivo: Kolesteroliarvot

Yhtyneet Medix Laboratoriot: Lipidit

Synlab: Lipidit (2245 fS-Lipidit, 6027 fP-Lipidit)

Syvänne, Mikko 2015: Kolesterolin suositus- ja tavoitearvot. Sydän.fi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Finriski-laskuri.

Kolesteroli on rasvan kaltaista ainetta, jota löytyy luonnostaan elimistön jokaisesta solusta. Ihmiskeho tuottaa sitä itsestään, mutta sitä saadaan myös ravinnon kautta. On olemassa hyvän- ja pahanlaatuista kolesterolia, ja normaalitasolla pysyessään se on olennainen aine koko elimistölle. Hyvän- ja pahanlaatuisen kolesterolin ero on syytä tunnistaa ja aika ajoin seurata omia kolesteroliarvoja.

Koska kolesteroli on vahamaista, rasvamaista ainetta, se ei liukene veteen. Jotta kolesteroli pystyy kulkeutumaan verenkierron mukana eri puolille kehoa, on sen pakkauduttava kuljetusproteiinien eli lipoproteiinien sisään. Nämä kuljetusproteiinit ovat nimeltään low density lipoprotein eli LDL ja high density lipoprotein eli HDL.

Tämän artikkelin avulla opit ymmärtämään hyvän- ja pahanlaatuisen kolesterolin eron sekä sen, minkälaisissa viitearvoissa nämä pitoisuudet olisi suositeltavaa pitää.

HDL-kolesteroli

HDL-kolesteroli tai tutummin hyvä kolesteroli kuljettaa kolesterolia valtimoiden seinämistä ja muista kudoksista takaisin maksaan, jossa se hajoaa. Tutkimukset osoittavat, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus veressä on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Vastaavasti, jos pitoisuus on alhainen, valtimosairauksien vaara kasvaa.

Hyvän kolesterolin määrään veressä vaikuttavat perimä, sukupuoli ja elintavat. Naisilla on yleensä suurempi hyvän kolesterolin pitoisuus kuin miehillä. Sukupuolten välinen ero kuitenkin tasoittuu vaihdevuosien jälkeen. Myös vanhemmat vaikuttavat siihen, minkälainen HDL-taso lapsella on. Elintavoilla on tärkeä vaikutus HDL-kolesterolin määrään. Esimerkiksi liikunta kohottaa HDL-arvoa, kun taas vyötärölihavuus ja tupakointi vähentävät HDL-kolesterolin määrää.

Matala HDL-pitoisuus veressä lisää riskiä sairastua valtimotautiin. Länsimaisen elintavan aiheuttama ylipaino usein yhdistetään matalaan HDL-pitoisuuteen. Myös perinnölliset aineenvaihduntaan liittyvät sairaudet vähentävät hyvän kolesterolin määrää veressä.

LDL-kolesteroli

LDL-kolesteroli tai tutummin paha kolesteroli kuljettaa valtaosan veren kolesterolista kudoksiin ja myös valtimoiden seinämiin. Ylimääräinen kolesteroli jää verenkiertoon ja sitä voi kertyä valtimoiden seinämiin ahtauttaen niitä. Mitä enemmän veressä on pahaa kolesterolia, sitä enemmän kolesterolia kertyy kudoksiin. LDL-kolesteroli on todettu haitalliseksi etenkin ihmisillä, joilla on todettu valtimotauti, katkokävely tai tyypin 2 (aikuistyypin) diabetes.

Kun puhutaan kohonneesta kolesterolista ja lisääntyneestä valtimotaudin riskistä, tarkoitetaan ensisijaisesti LDL-kolesterolia.

Yleisin syy korkeaan LDL-arvoon on liian paljon tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa sisältävä ravinto. Ravinnosta saatavaa kovaa rasvaa saisi olla korkeintaan kolmannes ja pehmeitä rasvoja kaksi kolmesta. Tyydyttymättömät eli pehmeät rasvat vähentävät LDL-kolesterolin määrää.

Myös lääkehoidon avulla voidaan tehokkaasti vähentää LDL-kolesterolin määrää veressä.

Tavoitearvot

Tavoitearvot ovat erilaiset eri riskiryhmiin kuuluvilla henkilöillä. Riski voi olla korkeampi henkilöillä, joilla on esimerkiksi aiemmin diagnosoitu tai sairastettu sydän- tai verisuonitauti. Riskin arviointiin voidaan käyttää riskilaskuria.

Tavoitearvojen sisällä pysyessään suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet välttää valtimosairauksia kunhan muut tekijät, kuten tupakoimattomuus, verenpaine, normaalipainoisuus ja riittävä liikunta ovat kunnossa.

Tutkimus Tutkimuslyhenne Suositusarvo (mmol/l)
Kokonaiskolesteroli fP-Kol alle 5,0
LDL-kolesteroli (huono) fP-Kol-LDL alle 3,0
HDL-kolesteroli (hyvä) fP-Kol-HDL yli 1,2 naiset
yli 1,0 miehet
Triglyseridit fP-Trigly alle 1,7

LDL-kolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta mittaamalla voidaan herkimmin arvioida, onko henkilöllä riski sairastua sydän- ja verisuonitautiin. LDL-kolesterolin tavoitearvo on alle 3 ja HDL-kolesterolin tavoite yli 1.0/1.2 (miehillä/naisilla).

Myös kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta mittaamalla voidaan selvittää sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Suhdeluvun tulisi olla korkeintaan neljä. Tätä korkeampi suhdeluku voi merkitä lisääntynyttä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitautiin. Suhdeluku lasketaan jakamalla kokonaiskolesteroli HDL-kolesteroliarvolla.

Muistisääntö:

KOL (kokonaiskolesteroli) alle 5
KOL/KOL-HDL-suhde (kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde) alle 4
KOL-LDL (paha kolesteroli) alle 3
Trigly (triglyseridit) alle 2
KOL-HDL (hyvä kolesteroli) yli 1

 

Lähteet

Aalto-Setälä Katriina 2014: Matala HDL sydänsairauden riskinä. Emb-Guidelines.com

Betavivo: Kolesteroliarvot

Yhtyneet Medix Laboratoriot: Lipidit

Synlab: Lipidit (2245 fS-Lipidit, 6027 fP-Lipidit)

Syvänne, Mikko 2015: Kolesterolin suositus- ja tavoitearvot. Sydän.fi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Finriski-laskuri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *